Galleria Karaija, © Laura Ilona

Galleria joka mukautuu vuodenaikojen vaihteluun

Pappilan navetta oli aikanaan täynnä lehmiä, hevosia ja kanoja. Nykyään seiniä koristaa luonnon innoittamat taideteokset, joista monet on tehty kierrätetystä ongelmajätteestä. Galleria Karaija juhlistaa 20-vuotista taivaltaan kesällä juhlanäyttelyllä nimeltään ”Kesämuistoja”.

Kuka sinä olet?

Minun nimeni on Maarit Lassila, ja olen ollut Galleria Karaijan galleristi kuuden vuoden ajan. Olen ollut mukana myös taiteilijana ja auttanut alusta asti jo 20 vuotta sitten.

Millainen on Karaijan tausta?

Kaikki alkoi yhden naisen unelmasta. Raija Toivonen-Kalsolalla oli visio galleriasta Inkoossa. Hän oli niin päättäväinen ja reipas, että hän sai sen aikaan. Me muut olemme jatkaneet hänen jalanjäljissään. Myös nimi ”Karaija” tulee hänen nimestään. Monet pitävät nimeä hassuna ja kysyvät, mistä ihmeen piraijasta on kyse, mutta se on yhdistelmä hänen etu- ja sukunimestään. Tämä rakennus on pappilan vanha navetta, ja täällä on ollut lehmiä, hevosia ja kanoja. Rakennus oli monta vuotta tyhjänä, ja sitä käytettiin varastona seurakunnan tavaroille. Karaija on toiminut galleriana siitä lähtien, kun se avattiin vuonna 1996, ja nykyään tunnelma on kasvanut seiniin.

Miksi halusit ryhtyä yrittäjäksi Inkoossa?

Muutin Inkooseen vuonna 1995, kun opintoni olivat loppusuoralla. Valmistuin taiteen maisteriksi, tapasin Raijan, ja meistä tuli ystäviä. Yhtenä päivänä hän kysyi, olisinko kiinnostunut avaamaan kesäkahvilan galleriaan.

Karaija 036
Luonto on minulle tärkeä, ja yrityksemme tukee Suomen luonnonsuojeluliittoa. Se tarkoittaa, että maksan joka vuosi heille tietyn summan ja että me nostamme luonnon esiin näyttelyissämme, kertoo galleristi Maarit Lassila.
Nyt olen pyörittänyt Karaijaa kuusi vuotta siitä lähtien, kun otin toiminnan hoitaakseni minua edeltäneeltä galleristilta Annikki Kilveltä. Olin niin nuori, kun aloitin, että oli luonnollista, että siinä kävi niin. En siis ikinä oikeastaan valinnut ryhtyä yrittäjäksi Inkoossa, vaan pikemminkin kasvoin kiinni. Se sopii minulle kuitenkin hyvin. Viihdyn Inkoossa erittäin hyvin.

Miten asiat ovat sujuneet?

Meillä on todella paljon asiakkaita pääkaupunkiseudulta – Helsingistä, Vantaalta, Espoosta, Porvoosta, Sipoosta – mutta galleriatoiminta on vaikeaa Suomessa. Me emme ole välttämättä vanhin galleria Suomessa, mutta meitä nuorempia on erittäin paljon. Jopa Helsingissä gallerioita menee nurin jatkuvasti. Meillä on se etu, että emme suuntaa toimintaamme ainoastaan tietylle taiteesta kiinnostuneelle ryhmälle, vaan tänne voi tulla koko perheen kanssa.

Mitkä ovat kolme parasta asiaa siinä, että on yrittäjä Inkoossa?

Ensiksikin luonto. Toiseksi: ihmiset. He ovat supermukavia, ja täällä on monia tulisieluja. Minä luulen, että asukkaat eivät ole tottuneet saamaan kaikkea eteen kannettuna, sillä Inkoo on niin pieni kunta. He ovat valmiita työskentelemään itsekin kovin, jos he haluavat saada jotain aikaiseksi. Kolmanneksi minun täytyy sanoa, että minä henkilökohtaisesti arvostan sitä, että täällä on niin selkeästi erilaiset vuodenajat. Minulle se ei ole ongelma, että täällä tulee niin hiljaista talvella, sillä silloin minulla on aikaa omistautua taiteelliselle toiminnalle – työskentelen keramiikan parissa ja maalaan. Emme voi muuttaa vuodenaikoja, joten niihin on sopeuduttava.

Millaisia inkoolaiset ovat asiakkaina?

Sekä taiteilijat että yleisö ovat erittäin mukavia. Tänne ei tule mitään tiukkapipoja. Se voi johtua myös näiden vanhojen seinien erityisestä tunnelmasta. Monet tulevat meidän luoksemme joululahjaostoksilta ja seisovat ja puhkuvat oviaukossa ja sanovat, että heidän täytyy tulla tänne lepäämään hieman. Toivoisin, että inkoolaiset käyttäisivät enemmän paikallisia palveluita, mutta en usko, että se on ainoastaan paikallinen ongelma. Globaali kehitys saa aikaan sen, että ihmiset ostavat enemmän netistä. On kuitenkin hyvä, jos ihmiset käyttävät paikallisia yrityksiä, sillä silloin työpaikat säilyvät paikkakunnalla. Heidän myötään säilyy myös laatu, osaaminen ja perinteet. Monilla käsityöläisillä, joiden kanssa me työskentelemme, on taustallaan tekninen perimätieto, on tehty tietyllä tavalla erittäin pitkään, ja olisi sääli, jos se häviäisi.

Kuinka yhteistyö kunnan kanssa on mielestäsi toiminut?

Karaija 052
Tiina Jåfs on taiteilija, jolla on tiivis yhteistyö Galleria Karaijan kanssa.

Ihan hyvin. Ymmärrän, että tämä on pieni kunta, jolla ei ole niin suuria resursseja. Toivoisin, että täällä panostettaisiin kovemmin paikkakunnan markkinointiin. Siksi olenkin iloinen, että kunnalle on nyt palkattu tiedottaja. Olen pitkään haaveillut siitä, että 51:n risteykseen rakennutettaisiin jokin hieno taideteos. Jotain aitoa, ehkä suuri kaunis merilintu ja teksti ”Tervetuloa Inkooseen”.  Jotain, mikä saisi ohiajavat ihmiset huomaamaan, että tänne kannattaa tulla. Monet eivät ymmärrä, kuinka lähellä meri oikeastaan on.

Miltä yrityksesi näyttää viiden vuoden päästä?

Toivon, että olemme yhä täällä. Toivon, että maailmantilanne on sellainen, että voimme jatkaa ja että mitään radikaaleja muutoksia ei ole tapahtunut. Me panostamme yhteistyöhön sellaisten taitelijoiden kanssa, jotka ovat pitäneet näyttelyitä täällä monen vuoden ajan, sillä uskon jatkuvuuteen. Siten rakennetaan luottamusta. Olemme toki esitelleet myös yhden tai useamman uuden taiteilijan joka vuosi.

Mitä haluaisit sanoa muille, jotka harkitsevat yrityksen perustamista Inkooseen?

Kaikki ovat erittäin tervetulleita, ja minusta voisimme olla vieläkin avoimempia toisiamme kohtaan. Kannattaa myös miettiä, miten saa elämän sopimaan tänne, kun kesällä on melko lyhyt sesonkiaika, ja talvet ovat rauhallisia.

Mikä on paras muistosi ajalta yrittäjänä paikkakunnalla?

Vaikea sanoa, niitä on niin superpaljon. Meillä on ollut monia viihtyisiä tapahtumia täällä, kuten sadonkorjuupäivällisemme elokuussa. Meillä on tapana kerääntyä tänne ja syödä omilta pihoilta saaduista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Täällä on ollut elävää musiikkia, runoja ja hieman kirjallisuutta. Elokuussa on usein upeat illat, ja silloin täällä sisällä on lämmintä. Tänä vuonna lyömme jonkin lämpöennätyksen luultavasti, sillä tavallisesti hytisen kylmästä juhannukseen asti. Paksut seinät pitävät pitkään kiinni talven kylmästä.

TEKSTI: Benjamin Lundin


Viimeksi muokattu: 23.11.2017