Ingå blomcenter Rosmarin

Inkoon iloiset asiakkaat kirkastavat kukkakauppiaan työpäivän

Monen vuoden perhepäivähoitajan työuran jälkeen Paula Lundén-Lagus vaihtoi alaa ja opiskeli floristiksi. Hän ei ole koskaan katunut tätä valintaa. Asiakaspalvelun työ on Inkoossa pelkkä iloa kaikkien kivojen ihmisten ansiosta, kertoo Ingå Blomcenter Rosmarin -kukkakaupan yrittäjä.

Kuka olet?

– Nimeini on Paula Lundén-Lagus. Aloin työskennellä Ingå blomcenter Rosmarin -kukkakaupassa kymmenen vuotta sitten, 2007, ja otin liikennetoiminnan haltuuni kolme vuotta myöhemmin. Kukkakaupan entinen omistaja päätti lopettaa, eikä minulla ollut paljon aikaa harkita, haluanko jatkaa toimintaa. Alle kahdessa viikossa minun piti päättää. Ajattelin: "Kokeilen vaan, ja saan nähdä miten menee."

Millainen on taustasi?

– Aloitin itse asiassa perhepäivähoitajana ja olin alalla 14 vuotta. Se oli mukavaa, mutta myös monin tavoin henkisesti raskasta ja työ oli yksinäistä. Kun olin vähän yli 40-vuotias, päätin vaihtaa alaa. En voinut nähdä itseäni juoksemassa lasten perässä juuri ennen eläkeikää. Ymmärsin, että jos haluan tehdä jotain muuta elämässäni, minun on pakko tehdä sen nyt. Aloitin Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa (nykyään ammattiopisto Livia) Kaarinassa.

Miksi halusit ryhtyä yrittäjäksi Inkoossa?

Ihan rehellisesti. Se tuli niin nopeasti, etten koskaan ehtinyt miettiä asiaa enemmän. En koskaan pelännyt ajatusta yrittäjyydestä ja kaikkea sitä, mitä se merkitsee. Tänään ajattelisin kahdesti ennen kun palasin tavalliseksi työntekijäksi. Ja haluaisinko uudestaan olla perhepäivähoitaja? En, on niin mukavaa, kun talo on tullut lapsettomaksi. Ja kukat ovat hiljaisempia kuin lapset.

Ingå blomcenter Rosmarin (2)
– Alallamme on kaikenlaisia ihmisiä. Jotkut ovat enemmän taiteilijan tyyppisiä, toisten uravalinta on taas puutarhanäkökulmasta. Olen aina ollut kiinnostunut puutarhanhoidosta ja käsitöistä. Kun lapset olivat nuoria, vietin heidät sekä keramiikka- että kudontakursseihin, sanoo Paula Lundén-Lagus.
Miten asiat ovat sujuneet?

– Pärjään, mutta ei tässä rikkaaksi tule. Tämä on kausiluonteinen ala, joka elää koko ajan. Joulu, äitienpäivä, koulujen päättäjäiset – silloin on ruuhkaa. Usein on kuitenkin hyvin vaikeaa laskea, paljonko kukkia menee. Siksi on hyvä, jos asiakkaat tilaavat etukäteen. Haasteena on myös suurten markettien kukkamyynti. Emme voi kilpailla meidän sisään ostohintoja alhaisempien hintojen kanssa. Luulen kuitenkin, että aidosta kukkien sitomisesta tulee aina olemaan tarvetta, sekä arkeen että juhlaan.

Mitkä ovat parasta asiaa siinä, että on yrittäjä Inkoossa?

– Asiakkaat ovat tosi kivoja – slogaani ”Iloinen Inkoo” pitää kyllä paikkansa. Ehkä se johtuu siitä, että tämä on maaseutuyhteisö. Kaikki ovat hyvin positiivisia. Inkoo on myös kaunis paikka itsessään.

Kuinka yhteistyö kunnan kanssa on toiminut?

– Se vähä, mitä olen ollut tekeillä kunnan kanssa, on toiminut hyvin. Otan vastaan kunnan tilaukset erilaisiin huomionosoituksiin. Teen myös seppeleet, jotka lasketaan kaatuneiden haudoille itsenäisyyspäivänä ja veteraanipäivänä.

Miltä yrityksesi näyttää viiden vuoden kuluttua?

– Silloin lähestyy eläkeikä, joten saamme nähdä. Unelmoin kahvilan avaamisesta kukkakaupan viereen. Olen aina sanonut, että jos voittaisin lotossa, löisin väliseinän alas ja tekisin unelmista totta: Viihtyisä kahvila, jossa on kukkia pöytien ympärillä.

Mitä haluaisit sanoa muille, jotka miettivät oman yrityksen perustamista Inkooseen?

– Inkoo kasvaa koko ajan. Useimmat tänne muuttavat ovat lapsiperheitä, mutta suuri osa on myös eläkeläisiä. Ajattele liikeideoita, jotka toimivat kehittyvällä paikkakunnalla­ – ja sitten vain uskalla ja kokeile.

Mikä on paras muistosi ajaltasi yrittäjänä Inkoossa?

– Ne kerrat kun olen tehnyt tilaustyön. Luovutan kukkakimpun asiakkaalle – ehkä kyseesä on tuleva morsian, ehkä joku, joka on menossa hautajaisiin – ja näen, että kyyneleet asiakkaan silmissä. Ja ajattelen ”hyvä, onnistuin”. Se tunne.

TEKSTI & KUVAT: Benjamin Lundin


Viimeksi muokattu: 24.11.2017