Igor-museossa tapahtuu kaikenlaista poikkeuksellisesta kesästä huolimatta
Veronika Bäckmanin vadelma-raparperimehu
kivennäisvedellä maistuu huomattavasti paremmalta kuin kuohuviinin erilaiset
alkoholittomat versiot. Juoman lisäksi tarjolla on Brunbergin suukkoja,
yksittäispakattuja parhaimman hygienian varmistamiseksi. Näin Igor-museo
käynnistää 23. kesänsä, koronasuositukset ja -rajoitukset huomioiden.
– Kesästä tulee varmasti rauhallisempi. Kaikki
suuret ryhmät ovat peruuttaneet tulonsa. Myös elokuun osalta. Moni kuuluu
riskiryhmään, eikä halua käydä bussiretkillä, sanoo Lena Selén.
Tänä vuonna Igor-museo ottaa vastaan pienempiä
ryhmiä ja opastuksissa huomioidaan turvaetäisyydet.
– Berndt (Gottberg, toimittajan lisäys) ja
minä olemme yli 70-vuotiaita, joten me pysyttelemme ulkona, sanoo Lena.
Täksi kaudeksi ulkona olleet esineet on
organisoitu ulkonäyttelyksi; Kabanovintie. Näyttely kiertää museon ja sisältää
muun muassa osia venäläisestä bunkkerista, Ural-moottoripyörän sivuvaunun ja kaksi
hautakiveä, jotka on pelastettu roskakasasta.
– Venäläiset käyttivät hautakiviä
kaikenlaiseen, muun muassa talojen perustuksissa ja täytteenä, sanoo Berndt.
Pihalla komeilevat myös Doris Gustafssonin
avajaisten yhteydessä lahjoittamat tuijat, jotka ovat kasvaneet melko suuriksi.
Seinillä olevat opastekyltit voi lukea jopa 15 kielellä.
Sisällä museossa voi muun muassa tutustua maan
raivaamiseen parenteesin jäljiltä. Alueelta on muun muassa löydetty yhteensä 1
miljoonaa kranaatin pyrstöä, ja niitä löydetään edelleen.
Voit myös lukea degerbyläisen Toivo Wasströmin
ansioista jatkosodassa. Mutta saat myös tietää, miltä arkinen venäläinen elämä
saattoi näyttää Porkkalassa ja rakkaudesta raja-alueella.
Paljon on tapahtunut museon 23-vuotisen
historian aikana ja paljon on tekeillä. Suunnitteilla on muun muassa museon
laajentaminen, jotta saataisiin lisää varastotilaa ja yksi vessa lisää.
Kirja Visit Porkala Udd julkaistaan kohta
yhteistyössä Porkkalan parenteesin kanssa ruotsiksi, suomeksi, englanniksi ja
venäjäksi.
Kaksikielinen dokumenttielokuva Västankvarn
1918 on myös tekeillä ja siitä tulee ainutlaatuinen. Elokuvassa paikalliset
ihmiset kertovat heidän omista yhteyksistään tapahtuneeseen ja mitä he ovat
kuulleet tragedioista läheisiltään. Yksi mukana olevista on Bengt Wester, joka
oli mukana, kun teloitettujen jäänteet kaivettiin maasta vuonna 1947.
Elokuvasta vastaa pääasiassa Sakari Haapamäki.
Haluaisitko
pitää lankoja käsissäsi?
Kyläyhdistyksen ja museon toiminta työllistää
myös muita henkilöitä. Yksi heistä on Jouko Kautto, kyläyhdistyksen kuudes
kyläapu. Hän toimii toista vuotta kyläapuna Degerbyssä ja on useimmille
kyläläisille tuttu. Hänet voi palkata muun muassa erilaisiin puutarhatöihin
hintaan 10 euroa tunti plus kilometrikorvaus. Museossa työskentelee myös
siuntiolainen Saga Eskman, joka tuli kyläapulaiseksi, mutta palkattiin museoon.
– Emme pärjäisi ilman häntä, sanoo Lena.
Näiden lisäksi myös Alexander Johansson
työskentelee erilaisten digitalisten tehtävien ja opastusten parissa.
– Hallitukseen tarvittaisiin lisää ihmisiä, joku
joka pitäisi lankoja käsissään. Vannon, etten sano ”näin olemme aina tehneet”,
Lena vakuuttaa kiinnostuneille.
Haluatko tutustua Degerbyn kylään turvaetäisyydellä?
Kesäkuun 21. päivään asti Degerbyn läpi voi matkustaa virtuaalisesti, kun
kyläyhdistys osallistuu Suomen Kylien Kyläralliin. Lisätietoa löydät täältä: https://www.uudenmaankylat.fi/kylaralli/