Yrittäjyyden ytimessä: Laadusta tinkimätön byburk
Anton Grönlundin tie puusepäksi ei ollut suora, mutta juuri siksi siitä tuli omannäköinen. Nyt hän tekee Inkoossa työtä, jossa yhdistyvät huolellinen kädenjälki, luovuus, laatu ja rohkeus tehdä asiat toisin.
Anton Grönlund, 34, asuu perheineen Inkoossa ja rakentaa siellä määrätietoisesti uutta elämää puuseppäyrittäjänä. Perhe muutti paikkakunnalle vuonna 2022 ilman aiempia siteitä Inkooseen, mutta tunne oikeasta paikasta syntyi nopeasti.
– “Meillä ei ollut mitään valmiita suhteita Inkooseen, mutta tykästyttiin asuntoon – ja sen jälkeen koko paikkaan. Viihdytään täällä todella hyvin.”
Perhe-elämä on Antonille tärkeää, ja arki rakentuu työn ohella vahvasti sen ympärille. Hän on ylpeä pienen pojan isä, ja pian perheeseen syntyy myös toinen lapsi.
Tie puusepäksi kulki myynnin ja markkinoinnin kautta
Vaikka Antonin nykyinen työ on vahvasti käsillä tekemistä, hänen urapolkunsa ei ollut suora. Rakentaminen ja käytännön työ olivat kuitenkin läsnä jo lapsuudessa.
Antonille työmaat tulivat tutuiksi jo nuorena isän rakennusyrityksen kautta, ja monet kesät kuluivat erilaisissa rakennustöissä. Käsillä tekeminen tuntui hänestä luontevalta, mutta tie vei silti ensin lukioon ja myöhemmin kauppakorkeakouluun.
– “Äiti sanoi, että tee mitä haluat, mutta käy lukio. Sitten pääsin kauppikseen, ja se tuntui silloin helpoimmalta reitiltä.”
Anton opiskeli markkinointia ja työskenteli myöhemmin tunnettujen suomalaisten brändien parissa mainonnan, myynnin ja brändityön maailmassa. Työ oli kiinnostavaa, mutta jotain puuttui. Lopullinen sysäys muutokseen tuli oman kodin remontoinnista.
Kun perhe osti ensimmäisen asuntonsa, he halusivat tehdä siitä omannäköisensä. Maalaamisen ja muun touhuamisen ohella tarvittiin myös kaappeja, ovia ja muita ratkaisuja, joita ei löytynyt valmiina kaupasta.
– “Olen aina mieluummin ostanut vanhan ja korjannut sen kuin hankkinut jotain mauttoman muovista. Kun osasi ja tiesi vähän, tuntui luontevalta tehdä itse.”
Ensimmäiset omat projektit, kuten vaatekaapin taitto-ovet, herättivät uudelleen innostuksen tekemiseen. Samalla toimistotyö alkoi tuntua yhä etäisemmältä. Se, mikä aiemmin oli ollut sivujuonne, alkoi vähitellen näyttää siltä, että siinä voisi olla kokonaan uusi suunta.
Uusi suunta aikuisena
Korona-aikana Anton päätti tehdä pitkään mielessä pyörineelle ajatukselle jotain konkreettista. Hän hakeutui Karjaalle puuseppäkoulutukseen, Axxellissa järjestettävään puualan perustutkintoon aikuisryhmässä.
– “Ajattelin, että olen 33-vuotias valmistuessani. Mikään muu ei muutu, ellen tee asialle jotain.”
Koulutus tarjosi juuri sitä, mitä Anton kaipasi: käytännönläheistä oppimista ja asiakastöitä heti alusta lähtien.
Valmistumisen jälkeen Anton palasi vielä vuodeksi aiempiin töihinsä, mutta ajatus suunnanmuutoksesta ei jättänyt rauhaan. Lopulta isyysvapaa tarjosi mahdollisuuden kokeilla yrittäjyyttä rauhallisesti.
Neljä päivää viikossa hän oli poikansa kanssa kotona, ja yhtenä päivänä viikossa hän teki puusepäntöitä. Aluksi toimeksiannot tulivat tutuilta: ravintolan hyllykkö, ystävän ulkokeittiö ja muita mittatilaustöitä. Vähitellen alkoi muodostua käsitys siitä, että töitä voisi olla enemmänkin.
– “Pahinta olisi ollut se, etten olisi edes yrittänyt. En halua istua joskus kiikkustuolissa ja miettiä, että mitä jos.”
Mittatilaustyötä koteihin ja tiloihin
Antonin yritys byburk(siirryt toiseen palveluun) käynnistyi syksyllä 2025. Ensimmäiset kuukaudet kuluivat pitkälti vanhassa paloasemassa sijaitsevan verstaan kunnostamiseen ja työvälineiden hankintaan, ja varsinainen asiakastyö pääsi kunnolla vauhtiin vuoden lopulla. Vuosi 2026 on yrityksen ensimmäinen kokonainen toimintavuosi.
Antonin työn ytimessä ovat mittatilaustuotteet ja kiintokalusteet – sellaiset ratkaisut, jotka suunnitellaan tiettyyn tilaan ja tiettyä tarvetta varten.
– “Se mikä töitä yhdistää, on built-in-ajatus. Tuotteet tehdään tiettyyn paikkaan, eikä niitä voi vain käydä ostamassa kaupasta.”
Hän tekee esimerkiksi hyllystöjä, portaita, senkkejä ja muita kiinteitä tai puolikiinteitä ratkaisuja, jotka sovitetaan tarkasti osaksi asiakkaan kotia tai tilaa. Joskus kyse on kokonaan uudesta kalusteesta, joskus olemassa olevan ratkaisun ehostamisesta niin, että siitä tulee toimivampi, kauniimpi ja paremmin tilaan istuva.
Yksi tärkeä osa työtä on asiakkaan ympäristön ymmärtäminen. Anton käy mielellään asiakkaan kotona, mittaa paikat itse ja hahmottaa, miten uusi kaluste liittyy muuhun sisustukseen.
– “Tykkään nähdä, mitä muuta tilassa on. Silloin pystyn paremmin ehdottamaan, mikä sopii kokonaisuuteen.”
Juuri siinä piilee myös työn viehätys. Kun valmista kaavaa ei ole, jokainen projekti täytyy suunnitella erikseen. Se vaatii aikaa, kokeilua ja toisinaan myös uudenlaisten toteutustapojen keksimistä lennossa.
Laadusta ei tingitä
Vaikka Anton ei vielä nimeä mitään tiettyä omaa tyylisuuntaa, yksi asia on selvä: laadusta hän ei halua tinkiä. Hän käyttää korkealaatuisia, puusepänkuivia materiaaleja, jotta lopputulos on kestävä ja elää mahdollisimman vähän.
– “Tyylistä en ehkä vielä osaa sanoa, mutta laadusta en tingi.”
Erityisesti jalopuut, kuten tammi, saarni ja koivu, ovat hänen mieleensä. Niissä yhdistyvät kestävyys, näyttävyys ja ajattomuus. Sen sijaan levymateriaalit eivät houkuttele samalla tavalla – osin myös siksi, että niiden työstäminen vaatisi suuremmat tilat ja toisenlaisen konekannan.
Antonin asiakkaat arvostavat yksilöllisyyttä, käsityötä ja tarkkaa viimeistelyä. Harva tilaa tällaisia töitä hetken mielijohteesta: useimmiten kyse on pitkään harkituista ratkaisuista, joita ei voi ostaa valmiina kaupasta.
Arki verstaalla on vaihtelevaa
Työpäivät alkavat yleensä verstaalla viimeistään aamukahdeksalta, ellei ohjelmassa ole mittakäyntiä tai asennusta. Päivien sisältö vaihtelee suuresti: joskus koko päivä menee maalaamiseen, joskus taas suunnitteluun, valmisteluun tai listojen tekemiseen seuraavia työvaiheita varten.
Yksi asia on kuitenkin vakio.
– “Se mikä yhdistää työpäiviä, on se, että olen puoli neljältä hakemassa poikaa tarhasta.”
Anton viihtyy hyvin yksin työssään. Päivien aikana seurana ovat podcastit ja äänikirjat – silloin kun työn luonne sen sallii. Sahojen ja muiden koneiden kanssa täytyy kuitenkin keskittyä täysin.
– “Pitää vähän miettiä, mitä kuuntelee. Jos on sahan kanssa, ei voi laittaa mitään liian tärkeää, kun pitää keskittyä siihen, ettei sormet mene sahaan.”
Työ vaatii sekä fyysistä kestävyyttä että tarkkaa ajattelua. Usein työn alla on yksi isompi projekti, jonka rinnalla etenee pienempiä töitä. Vaihtelu on Antonille tärkeää.
– “Yhtä viikkoa ei kukaan jaksa höylätä pelkkiä tammirimoja. Pitää olla vähän vaihtelua, muuten tulee hulluksi.”
Välillä se tarkoittaa senkkien ja patterinsuojien tekemistä, välillä sadat rimat odottavat höyläämistä. Ja kaiken muun ohella pitäisi muistaa myös dokumentoida työvaiheita – näyttää, miten ideasta päädytään valmiiseen lopputulokseen.
Itsetehdyt työkalutkin ovat osa oppimista
Pienen verstaan arki opettaa luovuutta myös käytännön tasolla. Kun kaikkea ei vielä ole valmiina, osa ratkaisuista täytyy keksiä itse.
Anton rakentelee myös omia työkalujaan, koska kaikkea tarpeellista ei vielä löydy verstaalta valmiiksi. Siinäkin näkyy hänen tapansa suhtautua työhön: aina ei tarvita isointa ja hienointa konetta, jos saman asian voi ratkaista kekseliäästi itse.
Pienemmät tilat asettavat omat rajansa, mutta samalla ne pakottavat ajattelemaan tarkemmin. Suuressa koulun verstaassa kaikki oli viimeisen päälle, mutta omassa arjessa ratkaisut syntyvät usein soveltamalla.
– “Se on hauskaa olla vähän sellainen Pelle Peloton täällä.”
Aiemmasta urasta on ollut yllättävän paljon hyötyä
Vaikka Anton vaihtoi alaa, vanha osaaminen ei jäänyt taakse. Päinvastoin: aiempi kokemus markkinoinnista, projektityöstä ja erilaisten ihmisten kanssa työskentelystä on tuonut paljon lisäarvoa nykyiseen tekemiseen.
Anton tunnistaa asiakkaan tarpeita nopeasti ja osaa ehdottaa vaihtoehtoja silloinkin, kun asiakas ei vielä täysin tiedä, mitä haluaa.
– “Ihmiset eivät aina tiedä itse, mitä haluavat. Siinä koen olevani hyvä – osaan lukea tarpeita ja ehdottaa ratkaisuja.”
Hän pitää myös tärkeänä avointa viestintää projektin aikana: kuvien lähettämistä, väliaikatietoja ja sitä, että asiakas tietää, missä mennään. Projektijohtamisen taustasta on hyötyä myös verstaalla – hyvä työ ei ole vain tekemistä, vaan myös sitä, että asiakas pysyy matkassa mukana.
Haaveissa omat tuotteet ja luova yhteinen tila
Tulevaisuudessa Anton haluaisi mittatilaustöiden rinnalle myös oman tuotekatalogin – pieniä, harkittuja tuotesarjoja, joita valmistettaisiin vain rajallinen määrä.
– “Olisi hienoa tehdä vaikka viisi pöytää – eikä yhtään enempää.”
Yksittäisen unelmaprojektin nimeäminen ei ole Antonille helppoa, mutta ajatuksia tulevasta kyllä riittää. Ehkä joskus hän tekisi jotain aivan erityistä – vaikkapa lahjan Suomen presidentille. Tai rauhantunnustuksen!
Mielessä on myös yhteinen, muiden kanssa ylläpidetty luova tila, jossa voisi olla showroom, keramiikkastudio ja ehkä jopa ravintolatoimintaa. Ajatus ei tunnu enää mahdottomalta. Anton kertoo, että hän ja puoliso ovat jo ennen lasten syntymää kävelleet vanhan paloaseman ohi ja pohtineet, että tilaa voisi käyttää monipuoliseen luovaan toimintaan.
Anton puhuu lämpimästi puolisonsa tuesta. Usein vaimo keksii idean, Anton marinoi sitä hetken ja toteaa sitten tovin kuluttua, että sepäs olikin hyvä idea.
– “Vaikka oma usko välillä heiluu, kotona on tosi hyvä tsemppari. Se on valtavan tärkeää.”
Inkoo on tukenut yrittäjää
Paikallinen yhteisö ja kunta ovat olleet Antonille tärkeä tuki yrittäjyyden alkuvaiheessa. Hän nostaa esiin erityisesti Business Eteläkärjeltä saamansa avun yrityksen perustamiseen ja starttirahaan liittyvissä kysymyksissä.
Anton kertoo yllättyneensä positiivisesti siitä, miten helposti apua sai ja miten henkilökohtaista palvelu oli. Kysymyksiin löytyi aikaa, vastaukset tulivat nopeasti ja tuki tuntui aidosti hyödylliseltä.
Käsityö on vastavoimaa kertakäyttöisyydelle
Anton uskoo, että puusepän työssä on tulevaisuutta. Maailmassa, jossa puhutaan paljon tekoälystä ja työn muutoksesta, käsillä tekeminen tuntuu yhä merkityksellisemmältä – ja vaikeasti korvattavalta.
– “Niin kauan kuin ihmisillä on koteja ja halu tehdä niistä kauniita, tälle työlle on tarvetta.”
Hän näkee teoksissaan myös jotain taiteen kaltaista. Kyse ei ole vain huonekaluista tai rakenteista, vaan käyttöesineistä, joilla on persoonallisuutta ja jotka liittyvät vahvasti paikkaansa.
– “Miksi ostaa vain taidetta seinälle, jos voi hankkia käyttötaidetta?”
Yksilöllisyys ja rajallisuus ovat hänen mielestään myös arvo sinänsä. Jos vuodessa valmistuu vain tietty määrä projekteja, jokainen niistä on aidosti ainutlaatuinen.
– “Jos teen 20 projektia vuodessa ja 30 vuotta, niitä tulee vain 600. Ei niitä sitten kovin montaa maailmassa ole.”
Neuvo muille yrittäjyydestä haaveileville
Antonin viesti puusepän alaa tai yrittäjyyttä harkitseville on selkeä: tätä työtä pitää tehdä rakkaudesta lajiin.
– “Tähän ei kannata ryhtyä rahan takia. Pitää oikeasti tykätä tästä työstä.”
Samalla hän kuitenkin rohkaisee ihmisiä kulkemaan kohti omaa juttuaan.
– “Kun tekee itselleen, tekee oman unelmansa eteen – eikä jonkun toisen.”
Ajatus kiteyttää hyvin sen, miksi Anton päätti lopulta vaihtaa suuntaa. Puusepän työ ei syntynyt hetken mielijohteesta, vaan pitkän kypsyttelyn, kokeilun ja uskalluksen kautta. Taustalla ovat vuodet käsillä tekemisen parissa, halu ratkaista ongelmia, kiinnostus kauniisiin ja kestäviin ratkaisuihin sekä tunne siitä, että oli vihdoin annettava omalle ajatukselle mahdollisuus. Antonille tärkeää ei ole vain se, että työ valmistuu, vaan myös se, että lopputulos on laadukas, asiakkaalle aidosti sopiva ja tehty huolella.
Inkoossa Anton näkee paljon mahdollisuuksia yhteistyölle ja paikallisen tekemisen vahvistamiselle. Hän toivoo, että kunta voisi toimia entistä vahvemmin paikallisten tekijöiden yhdistäjänä – eräänlaisena matchmakerina, joka auttaa oikeat ihmiset oikeiden projektien äärelle. Kyse voi olla kahvilan uudesta tiskistä, veneeseen sopivasta kalusteratkaisusta tai yhteistyöstä sisustusarkkitehdin kanssa. Anton uskoo, että paikkakunnalla on paljon osaamista ja potentiaalia, kunhan tekijät löytävät toisensa.
Samalla hän näkee mahdollisuuksia myös yhteisöllisemmälle tekemiselle – vaikkapa viikonloppukurssille, jonka hän itse järjestäisi ja jossa vanhempi ja lapsi rakentaisivat yhdessä esimerkiksi linnunpönttöjä.
Vaikka yrittäminen ei Suomessa hänen mukaansa aina ole helppoa, se ei saisi estää lähtemästä kohti omaa suuntaa.
– “Jos olet jonkun toisen firmassa, sä oot sen firman asioita edistävä. Tee töitä itsellesi, niin teet oman intressin mukaan ja voit edistää asioita vain itseäsi ajatellen.”
Ja vaikka kaikkea ei tarvitse vielä tietää valmiiksi, suunta on selvä: eteenpäin, puupölyn ja uusien ideoiden saattelemana.
Tutustu Antonin töihin hänen nettisivuillaan(siirryt toiseen palveluun) ja Instagramissa(siirryt toiseen palveluun) (@buildsbyburk)!
