Siirry sisältöön

Jngha, Inghaa, Inga, Ingo…

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta missä muodossa nimi 1300-luvulta lähtien esiintyykin, on sen alkuperä vieläkin vanhempi.

Nykyisen nimen, Ingå, loppuosan ”å” tarkoittaa jokea. Kansainvaellusten aikana lähes autioitunut alue täyttyi viikinkien jälkeläisillä ja ehkä heidän joukossaan oli heimopäällikkö nimeltään Inge, joka sai antaa nimensä ensin joelle ja sitten jokivarren ympärille syntyneelle asutusalueelle ja kulttuuriseudulle. Ingå olisi siis juuri ”Inges å”, Ingen joki.

Kiinnostaako historian havina? Lue kertomuksia Inkoon menneiltä ajoilta täältä(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)!

Iloinen Inkoo -iskulause syntyi Uudenmaan liiton liikkeelle paneman kaupungin ja maaseudun vuorovaikutushankkeen yhteydessä. Glad i Ingå – Iloinen Inkoo -iskulauseen visuaalisen ilmeen loi Lars Söderlund 1996-1997. Logoa käytetään esimerkiksi kunnan markkinoinnissa, ja vaakunaa virallisemmissa yhteyksissä.

Inkoon kunnanvaakunan päävärit ovat sininen ja kulta. Sininen symboloi kuntaa etelässä ympäröivää merta ja kultainen kenttä kypsyvää viljaa. Vihkiristi on omistettu Pyhälle Nikolaukselle ja kirkonkylän 1300-luvulta peräisin olevalle harmaakivikirkolle. Pyhä Nikolaus on merenkulkijoiden ja merimiesten suojeluspyhimys. Ankkuri symboloi merenkulkua ja satamia. Risti ja ankkuri liittävät siis Inkoon mereen ja merenkulkuun ja jo keskiajalta lähtien käytössä olleisiin satamapaikkoihimme.

Inkoon kunnan vaakunan on piirtänyt A. W. Rancken ja se on vahvistettu 17.4.1951.

Vaakunan kuvaus kuuluu: ”Kilpi aaltokoroisesti kulta-sinikatkoinen; yläkentässä punainen vihkiristi, alakentässä palkeittain asetettu kulta-ankkuri.”

Lähde: Helmer J. Wahlroos: Kommunvapen i Nyland. Borgå 1969.

Suomen ensimmäiset perunat, kuten myös ensimmäiset tomaatit, kasvatettiin Fagervikin kartanossa Inkoossa.

Peruna kulkeutui Fagervikiin ruukin saksalaisten työntekijöiden mukana 1700-luvulla. Tämä suomalaisten ruokapöytien suosikki on myös Inkoonpuuron tärkeä raaka-aine. Suosittua Inkoonpuuroa tarjoillaan Käsityöläispäivänä heinäkuussa – tarkista päivämäärä tapahtumakalenterista ja tule maistamaan tätä Inkoon perinteistä herkkua!

Muiden pappiloiden tavoin myös Inkoon pappilan edellytettiin 1500-luvulla ottavan vastaan matkustavaisia, erityisesti ulkomaisia ja kuninkaan passilla matkaavia. Vieraille tuli tarjota täysi ylläpito. 

Joulukuussa 1562 pappilaan majoitettiin Juhana-herttua ja hänen puolisonsa Katariina Jagellonica Pikkalan edustalla sattuneen haverin jälkeen. Herttuan vierailu oli suuri kunnia ja hän ihastui ikihyvästi pappilan vieraanvaraisuuteen ja erityisesti emännan panemaan olueen. Herttua piti oluesta niin paljon, että emäntä sai tehtäväksi toimittaa olutta herttuan hoviin Turun linnaan.  

Kirkko-oluen vahvuudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta se oli varmasti maistuvaa. 

Lähteet:
Arja Brück:Kuninkaan matkassa.
Björn Hildén: ”Så var det i Ingå”, inkoolaisia ruokaperinteitä

Inkoon kolme ystävyyskuntaa ovat:

Kunnat järjestävät tapahtumia vuorotellen ystävyyskuntasopimusten mukaisesti.

Perinteikäs Inkoo

Oletko maistanut paikallista Inkoonpuuroa? Sujuuko sinulta Inkoon valssi? Tutustu paikallisiin perinteisiin!

Lue lisää