Konserttiarvostelu: Kaari rakkauden ympärillä
Perhosia vatsassa, särkyneitä sydämiä ja kesäiloa.
Inkoon kirkossa pidetty Meri ja musiikki –kamarimusiikkifestivaalin avajaiskonsertti Wolfgangin variaatiot osoitti Mozartin
monipuolisuuden.
Inkoon
keskiaikaisessa kivikirkossa on aivan täyttä. Yleisö sipisee ja supisee
odottavaisena. Jopa kattomaalaukset tuntuvat pidättävän hengitystään.
Meri ja musiikki
-yhdistys, Inkoon kunta ja Inkoon seurakunta ovat järjestäneet Meri ja musiikki
-tapahtuman yhteistyössä. Joka vuosi pieneen Inkooseen kokoontuu viikonlopun
ajaksi Suomen kamarimusiikin kärkinimiä tulkitsemaan klassisia teoksia. Tänä
vuonna vuorossa on Wolfgang Amadeus Mozartin teokset, jotka ihastuttavat
yleisöä kesäkuun 17. ja 19. päivän välillä.
Normaalisti
tervetulleeksi toivottava avajaismusiikki soitetaan kellotapulista, mutta tänä
vuonna se soitetaan kirkon lavalta. Isaac Rodriguez, Barcelonasta Inkooseen
saapunut kamarimusiikkifestivaalin ulkomainen tähti, vie klarinetin huulilleen
ja avaa 28. Meri ja musiikki -festivaalin. Samalla tulee selväksi, miksi juuri
Mozart on seilannut Inkooseen tänä vuonna.
Iloisen Inkoon ydin
Klassinen
musiikki saattaa vaikuttaa synkältä ja liioitellun suureelliselta, jos ainoa
kosketus siihen on vahingossa radiossa valittu Yöklassinen. Mozartin musiikille
luontainen ilo kuuluu kuitenkin selvästi leikkisässä klarinetinsoitossa. Tässä
on iloisen Inkoon ydin, valettuna musiikin muotoon. Rodriguez eläytyy
soittoonsa. Hän liikkuu samalla niin paljon, että valokuvaajalla on ongelmia
saada kuvaa hänestä.
Ja niin tapahtuma etenee.
– Tämä kokonainen taideteos on luotu Inkoon ainutlaatuiselle kauneudelle.
Näillä sanoilla yleisö toivotetaan tervetulleeksi. Sitten Inkoo Ensemblen
jousikvartetti aloittaa todellisen superhitin – Eine kleine Nachtmusik. Korvia
hivelevät jousien vedot vetävät meidät mukaan musiikkiin. Mozartin henki pyörii
ympärillämme ja vetää mukaansa. Jos tämä olisi house-konsertti ja Avicii olisi
miksauspöydän takana, savukone kävisi täysillä kierroksilla ja yleisö
suorastaan räjähtäisi odotetun kertosäkeen lopulta alkaessa. Nyt moni tyytyy
vain sulkemaan silmänsä ja kuuntelemaan keskittyneenä.
Todellisia ammattilaisia
Kiiltävän musta flyygeli on ollut tähän asti käyttämättömänä lavalla, mutta
nyt Kiril Kozlovsky istuutuu sen taakse. Hän on syntynyt Mahiljoussa
Valko-Venäjällä ja on matkustanut ympäri maailmaa oppiakseen todella hallitsemaan
koskettimien soinnin. Kozlovsky on voittanut ensimmäisen palkinnon
pianokilpailuissa Suomessa, Espanjassa ja Ranskassa, ja vuonna 2005 hänet
nimettiin Finland Festivalsin vuoden nuoreksi artistiksi.
Hänen seuraansa liittyy toinen alansa huippu, Topi Lehtipuu, jota on
kutsuttu Suomen tähtitenoriksi. Kozlovsky ja Lehtipuu esittävät yhdessä aarian
Sevillan parturista. Lehtipuun soinnukas ääni liitää kohti kaarevaa kirkon
kattoa ohi freskojen, jotka esittävät paratiisista ulos ajettua Eevaa ja
Aatamia, Jeesusta ja opetuslapsia sekä jättilokkia, jolla on sädekehä päänsä
ympärillä. Tunnelma on pyhä.
– Teemme tänään kaaren rakkauden ympärille, sanoo Lehtipuu jälkikäteen.
Hän pitää lupauksensa. Saamme kokea kaihoisaa rakkautta, särjettyjä
sydämiä, surua, enkelin itkua, yhtäkkiä hieman italialaista
välinpitämättömyyttä ja kesken jäänyttä rakkautta. Konsertin nimen, Wolfgangin
variaatiot, alkuperä käy selväksi. Kun Kiril Kozlovskyn sormet tanssivat
koskettimistolla ja soittavat 6 variaatiota pianolle G. Paisellon aariasta, hän
saa kaikuvat aplodit – heti, kun olemme heränneet transsista, johon hän on
meidät saattanut.
Reilun tunnin jälkeen musiikkimatka on ohi. Yleisö hakeutuu ulos kirkosta, betoninharmaat
pilvet itkevät, ja sateenvarjoja availlaan. Se ei kuitenkaan haittaa.
Nyt on luvassa vielä kaksi päivää täynnä Mozartin magiaa.
Teksti: Benjamin Lundin
Kuvat: Sofie Lundin