"Kaikki palvelut, joita venekansa tarvitsee"
Pariskunta
Moisio on käynyt kaikissa Suomenlahden vierassatamissa, mutta joka kerta, kun
heidän tiensä kulkee Inkoon ohi, he kääntävät keulan kohti vierassatamaa ja
nauttivat erinomaisesta pizzasta.
Reijo Moisio istuu Inkoon vierassataman
maalaiturin kauimmaisessa kärjessä ja nojaa puupöytään. Hänellä on päässään
lomahattu ja aurinkolasit ja kädessä kylmä huurteinen juoma.
Vähän matkan päässä keinuu purjevene Sorbet,
jolla hän ja hänen vaimonsa Marita Moisio viettävät kesänsä.
– Me tulemme Helsingistä. Tai oikeastaan
tulemme Orimattilasta, mutta vene on ankkuroituna Helsinkiin. Me muutimme
sieltä kaksitoista vuotta sitten, mutta merta emme jätä, sanoo Reijo.
Hyviä pizzoja
Moisiot ovat eläkeläisiä, ja he lähtevät joka
vuosi usean kuukauden pituiselle purjehdusmatkalle. Tällä kertaa kohteena on
Perämeri.
– Me olemme vierailleet kaikissa Suomenlahden
satamissa sekä Suomen että Viron puolella, mutta Perämeri ja Merenkurkku ovat
uusia paikkoja meille, sanoo Reijo.
Pariskunnalla on tapana kiinnittyä Inkoon
vierassataman laituriin aina ohi kulkiessaan.
– Joo, olemme vierailleet täällä monta kertaa.
Meidän pursiseurallamme on paikka Sådöllä, joten tulemme aina tänne tekemään
ostoksia. Meistä Inkoo on hyvä paikka. Siksi pysähdymme täällä aina, kun
menemme ohi, joko matkalla länteen tai itään. Täällä on hyviä ravintoloita ja
kaikki palvelut, joita venekansa tarvitsee.
– Kaupat, voi tankata veneen, tyhjentää
septitankin, luettelee Marita.
Hän ylistää myös yhtä sataman ravintoloista.
– Haluan nostaa pizzapaikan, Deltacafén,
erityisesti esiin. Sieltä saa hyviä pizzoja. Ja heidän hampurilaisissaan on
kunnon pihvit.
Sorbet on ranskalainen Jeanneau-purjehdusvene,
mallia Eolia, jota täydentävät kumivene ja aurinkopaneelit (”siltä varalta,
että virta loppuu”). He ovat sitoneet kaksi polkupyörää kiinni veneen
perään. Pariskunta on valmiina kaikkeen – onhan purjevene heidän kotinsa
tulevat kuukaudet.
– Me laskimme veneen vesille huhtikuun
ensimmäisenä päivänä ja nostamme sen vasta joskus lokakuussa, sanoo Reijo.
Inkoossa ehditään nauttia yksi jos toinenkin
pizza, ennen kuin Sorbetin on jälleen aika nukkua talviunta maissa.
Teksti ja kuva: Benjamin Lundin