Pokékuume on saapunut Inkooseen
Jokin on muuttunut Inkoossa. Kadut
kuhisevat nuoria älypuhelimet täydessä valmiudessa. He etsivät pokémoneja,
maastoon piiloutuvia digitaalisia hirviöitä, joita ei voi nähdä paljain silmin.
Uusi sovellus Pokémon Go saavutti Euroopan
vain joitakin päiviä sitten, ja pokékuume on jo ehtinyt iskeä Inkooseenkin.
Kirkon ulkopuolella käydään hikisiä
taisteluita. Kunnantalosta on tullut pokéstop-pysäkki, josta saa hirviöiden
vangitsemiseen tarvittavia ilmaisia palloja. Museigårdenin vierailijoiden
keski-ikä on romahtanut kertaheitolla.
Pokémon Go käyttää älypuhelimesi kameraa ja
gps:ää, ja tavoitteena siinä on vangita pokémoneja. Sana pokémon tulee
englannin sanoista pocket monster eli taskuhirviö.
Japanilainen pokémonilmiö teki läpimurron
vuonna 1996, ja sen kehitti Satoshi Tajiri, joka tykkäsi lapsena keräillä
hyönteisiä. Kun hän aikuisena näki, miten suurkaupungit vievät tilaa luonnolta,
hän halusi tarjota lapsille mahdollisuuden kokea sama ilo, kuin hän oli
tuntenut kerätessään värikkäitä perhosia ja omituisia toukkia.
Kun pelit Pokémon Blue ja Red Version
lanseerattiin, niistä tuli välittömästi menestys, ja niiden pohjalta on tehty
20 vuoden ajan kaikkea tv-sarjasta keräilykortteihin ja plyysileluihin.
Koskaan aiemmin ei kuitenkaan olla oltu yhtä
lähellä Tajirin alkuperäistä visiota kuin nyt Pokémon Gon kanssa.
Munienhautomiskävely
Kirkonkylän joen yli kulkevalla sillalla
seisoo pokémonvalmentaja Andrea Tverin. Hän on ehtinyt vangita jo 29 hirviötä.
– Oikeastaan vähän enemmän, mutta olen antanut
pari pois.
Tverin haaveilee Snorlaxin, uneliaan jätin,
vangitsemisesta. Sen voi löytää torkkumasta maastosta. Hänen vahvin pokémoninsa
juuri nyt on Charmander, pieni oranssi lisko, jolla on polttava hännänpää. Se
on yksi kolmesta pokémonista, jotka pelaaja saa aloittaessaan, mutta Tverin
hautoi sen munasta.
– Minun piti kävellä kaksi kilometriä, että
sain munan kuoriutumaan. Pelissä on myös munia, jotka vaativat, että pelaaja
kävelee viisi tai kymmenen kilometriä.
Tverin uskoo, että pelistä on tullut suosittu
niin nopeasti siksi, että tekniikka on yksinkertainen. Sovellus on ilmainen,
eikä siihen vaadita mitään superpuhelinta. Lisäksi on kesäloma-aika.
– Aloin pelata, sillä pidän Pokémonista. Se
oli lempiohjelmani pienenä. Lisäksi kaikki kaverini pelaavat Pokémon Gota,
sanoo Tverin.
Mediakohu
Sen jälkeen, kun Pokémon Go lanseerattiin
viikonlopulla, medioissa on ollut valtavasti kertomuksia siitä, miten sovellus
aiheuttaa vaarallisia tilanteita. Unissakävelijöitä muistuttavat
älypuhelinzombit kävelevät suoraan autojen alle, autoilijat aiheuttavat
liikennekaaoksia nähdessään yhtäkkiä pokémoneja tien pientareella, useat
ihmiset ovat melkein kuolleet ja poliisi on antanut varoituksia. Lisäksi
Auschwitzilla on ollut sellainen mauton ongelma, että kaasupokémonit
vaikuttavat viihtyvät erityisen hyvin holokaustimuseon tiloissa.
Tverin haluaa nähdä pelin positiiviset puolet.
– Tervettä järkeä on käytettävä, kuten
kaikkien pelien ja sovellusten kanssa. Minusta on kiva, että pokéstoppeja on
nähtävyyksien lähellä, siten oppii uusia asioita. Olen itse käynyt
kunnantalolla vain kerran aiemmin, kun äiti kävi äänestämässä.
Puhelin
tärisee
Vierassatamassa vastaan kävelee Roosin perhe.
Perheen poika Max Roos on juuri alkanut pelata, ja älypuhelin hohtaa kädessä.
– Saako isä sanoa jokusen sana Pokémon Gosta?
Pelkkää roskaa! Ja vieläpä vaarallista, sanoo Patrik Roos.
Hän ei kuitenkaan täysin ummista silmiään
pelin hyviltä puolilta, kuten siltä, että se houkuttelee pelaajat ulos
raikkaaseen ilmaan. Hän itse ei kuitenkaan aio alkaa pelata.
– Ei, minulla on muita sovelluksia.
Max Roos sitä vastoin on sitä mieltä, että
Pokémon Go on hyvä peli.
– On vain harmi, että GPS ei aina toimi.
Hän on vanginnut tähän mennessä tänään
Pidgeyn, lintupokémonin. Roos kokeili juuri taistelua pokémonkuntosalilla
Inkoon kirkon vieressä, mutta hänen pokémoninsa eivät vielä ole riittävän hyvin
valmennettuja haastetta varten.
Yhtäkkiä hänen älypuhelimensa tärisee.
– Hei, täällä on pokémon! Rattata!
Roos sinkoaa matkaan poképallon ja onnistuu
vangitsemaan Rattatan ensimmäisellä yrityksellä. Ei sillä, että se olisi haitannut, jos hän
olisi joutunut käyttämään useita heittoja. Inkoon sataman infotaulun vierestä niitä
voi saada kuinka monta tahansa.
Teksti & kuvat: Benjamin Lundin