Iloisessa Inkoossa hevosetkin ovat onnellisia
Syvine
metsineen, laajoine peltoaukioineen ja kauniine rannikkomaisemineen Inkoo sopii
mainiosti ratsastukseen. Tässä hevosystävällisessä kunnassa onkin talli jos
toinenkin. Inkoossa on myös hevosyritysten ekosysteemi – ja
ratsastusurheilulupaus, joka on nuoresta iästään huolimatta jo tehnyt
suomalaista urheiluhistoriaa.
– Inkoossa on erinomaiset edellytykset
harjoitella erilaisia ratsastusurheilulajeja. Kaikki on lähellä ja vaihteleviin
maastoihin metsään ja rannalle pääsee nopeasti, mikä on hevosen hyvinvoinnin
kannalta tärkeää.
Näin sanoo Elena Wuorimaa, 17, joka on inkoolainen eliittitason lännenratsastaja.
Uskollisten kilpailuhevostensa Calvinin ja Cherryn kanssa hän on saavuttanut
menestystä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Hän on myös treenannut ja
kilpaillut lännenratsastuksen kotimaassa USAssa.
Wuorimaa on yksi Suomen kaikkien aikojen
menestyneimmistä lännenratsastajista.
Hänen kotipaikkaansa ja sen vahvaa
hevoskulttuuria lähemmin tarkasteltaessa ymmärtää, miten hänen kaltaisensa
lahjakkuus on saattanut kehittyä.
Moderni
talli – hevonen
ruohonleikkurina
Vesipisarat tippuvat omenapuista ja paksu sumu
leijuu pihan alapuolisilla nummilla. On hiljainen lokakuun aamu Aktiivitalli
Gunnarsbergissa. Äkkiä sumusta laukkaa esiin kolme mustaa siluettia. Ne
kiertävät keinutelineen, suhahtavat ohi marjapensaiden ja seisahtuvat keltaisen
talon eteen. Ne laskevat päänsä ja alkavat hamuta joitakin erityisen mehukkaita
ruohonkorsia.
Ne eivät kuitenkaan ole karkuteillä, vaan toimiva
tilan taitavina ruohonleikkureina.
– Talli on pihatto ja osa hevosista saa
käyskennellä vapaasti pihassa, valvottuina tietenkin. Se sujuu hyvin, kunhan
aasi ja muuli eivät ole mukana. Ne saattavat lähteä löytöretkille, ja laumaeläiminä
hevoset tekevät iloisesti seuraa. Kerran löysimme aasin keittiöstä, sanoo
talliyrittäjä Maiju Ahti.
Lämpöä
ja suitsia
Kaksikielinen Aktiivitalli Gunnarsberg on hyvä
esimerkki Inkoon progressiivisesta tallikulttuurista. Hevosten yksilökohtaista
ruokintaa ohjataan tietokoneella ja työtä tehdään pääosin koneellisesti.
– Se säästää aikaa vietettäväksi yhdessä
hevosten kanssa, sanoo Maiju Ahti.
Osa hevosista on Aktiivitalli Gunnarsbergiin
tullessaan olleet niin sanotusti hankalia käsitellä tai ovat olleet
epäluuloisia ihmisiä kohtaan.
– Niitä on ehkä pidetty hankalina, mutta se
johtuu siitä, ettei niitä ole käsitelty oikein. Me käsittelemme hevosia
hevosystävällisin menetelmin, mutta jämäkästi, sanoo Ahti.
Hän havainnollistaa asiaa asettumalla hevosen
taakse ja taputtamalla sen valtavia reisilihaksia. Ei tapahdu mitään. Lihaksikas
raaja ei potkaise takaisin.
– Tänne tullessaan joillakin on epätoivottavaa
tai jopa vaarallista käytöstä, mutta elämä laumassa ja kärsivällinen hevosten
käsittely ja koulutus karsivat ei toivotut käytöstavat, sanoo Ahti.
Aktiivitalli Gunnarsberg on ratsastuskoulu,
joka myös tarjoaa korkealaatuista valmennusta. Maiju Ahdin tytär Eeva Paukku on kilpaillut
kenttäratsastuksessa, mutta keskittyy nyt kouluratsastukseen ja toimii
Aktiivitallissa opettajana ja kouluratsastusvalmentajana. Tallissa on myös
kilpailuhevosia.
Ympäri
vuoden
Kun hevoset eivät vaeltele pihassa, ne saavat
laiduntaa haassa, joka kattaa koko sumuisen kentän tilan alapuolella. Ympäri
vuoden.
– Ne saavat talvella paksun ja pörröisen
karvan, sanoo Maiju Ahdin aviomies Teijo
Ahti.
– Joku saattaa luulla, että hevoset palelevat.
Mutta hevonen selviää paljon alhaisemmista lämpötiloista kuin ihminen edellyttäen,
että se saa riittävästi karkearehua. Näyttää hurjalta, kun hevonen seisoo
ulkona 15 sentin lumipeite selässään, mutta se tarkoittaa vain, että sen
lämmöneristys toimii, sillä muuten lumi sulaisi. Sairaat tai muuten heikot
hevoset saavat tietenkin loimen, sanoo Maiju Ahti.
Hän silittää hevosen turpaa. Se katsoo häntä
rauhallisesti ruskealla ja sinisellä silmällään kuin siperialainen husky. Tämä
iloinen veitikka on lasten erityinen suosikki.
– Suurin osa asiakkaistamme on lapsia, mutta
myös aikuiset ovat alkaneet ratsastaa yhä enemmän sanoo Maiju Ahti.
Vanhan
tiilitehtaan autotallista viihtyisä talli
Myös suuri osa Tähtelässä toimivan Tiilitehtaan
tallin asiakkaista on aikuisia.
– Lapsia ja aikuisia on noin puolet ja puolet,
ja järjestän leirejä kummallekin kohderyhmälle. Aikuiset ovat usein
kiinnostuneempia yksityistunneista, he ovat treenisuuntautuneempia, sanoo
tallin omistaja Stina Kilpi.
Tiilitehtaan talli on hieno esimerkki
kierrätyksestä. Kuten nimi osoittaa, paikalla oli aikaisemmin tiilitehdas. Nyt
se on saanut uuden elämän teollisen chic-tyylisenä asuinkompleksina. Hevoset
asustavat tehtaan vanhassa autotallissa, joka on muutettu talliksi.
Stina Kilpi on kilpaillut kouluratsastuksessa kansallisella
tasolla. Ratsastustuntien ja leirien lisäksi Tiilitehtaan talli tarjoaa myös
hierontaa nelijalkaisille ystävillemme.
– Ratsastusurheilun kautta kiinnostuin hevosen
anatomiasta ja fysiologiasta, ja kouluttauduin hevoshierojaksi.
Yrittäjien
ekosysteemi
Inkoon tallien ympärille on kehittynyt yrittäjien
ekosysteemi kaikkeen hevostenpitoon liittyvään.
– Hevostalous tukee myös muuta yrittäjyyttä,
esimerkiksi viljelijöitä, jotka myyvät talleille heinää ja kauraa. Tai
rakennusyrityksiä, jotka rakentavat talleja, sanoo Staffansberg-nimistä
yritystä edustava Ulla Gunnarsson.
Hänen yrityksensä suunnittelee, rakentaa ja
sisustaa talleja. Hän tuo maahan tuotteita Saksasta, Iso-Britanniasta,
Belgiasta ja Ruotsista. Kyse ei siis ole pölyisistä pilttuista, vaan hieman
ylellisemmistä talleista mannermaisella tuulahduksella.
Gunnarsson on myös Inkoon Yrittäjät ry:n
puheenjohtaja.
– Inkoo on hyvä paikka toimia yrittäjänä
riippumatta siitä, onko kyse hevosalasta tai muusta yrittämisestä.
Lanta –
polttava aihe
Myös Gun
Järnefelt Piccola-yrityksestä kehuu Inkoon hevosystävällistä ilmapiiriä.
Perustyönään Järnefelt tuo maahan
hevostrailereita. Mutta hänellä on myös ollut 15 vuoden ajan tietty sivuprojekti.
Projekti, joka tätä kirjoitettaessa oli juuri saatu päätökseen.
Kyse on hevosenlannasta.
– Olen vuodesta 2003 tehnyt työtä lannan
polton laillistamiseksi rakennusten lämmityksessä. Ruotsissa ja Saksassa on jo
kauan muutettu hevosenlanta ja siihen sekoitettu kutterinlastu lämpöenergiaksi.
Siellä hevosenlanta luokitellaan kasviperäiseksi jätteeksi. Suomessa se on
luokiteltu eläinperäiseksi, eikä pienimuotoista polttoa ole sallittu.
Aloittaessaan lobbauksen Järnefelt uskoi lakimuutoksen
menevän läpi parissa kuukaudessa. Inkoon kunnan ympäristöviranomaiset peukuttivat
varhain yhtä hänen lannanpolttohankkeistaan. Kansallisella tasolla kesti kauan
ennen kuin vihreä valo lopulta syttyi.
– Nyt ”Lex Gunsan”, kuten lakiehdotusta
leikkisästi kutsutaan, on vihdoin hyväksytty eduskunnassa, sanoo Järnefelt
voitonriemuisesti.
Puhelin on soinut siitä lähtien keskeytyksettä. Järnefelt toivoo nyt
vihdoin voivansa laajentaa valikoimaansa ja aloittaa polttolaitteiden myynnin hevoskuljetusvaunujen
ohella.
Vahvoja
yhdessä
Inkoossa on niin paljon talleja, että voisi
luulla niiden kilpailevan aggressiivisesti ratsastajista. Näin ei kuitenkaan ole.
Stina Kilpi toimii läheisessä yhteistyössä Ulla Gunnarssonin kanssa ja Maiju
Ahti jakaa niin koneet, maneesin ja ulkokentän naapuritallin, Råbackan,
kanssa.
– Se on järkevintä niin. Moderni maneesi on
suuri investointi. Kävimme Råbackan Fredrika
Nybergin kanssa useilla inspiraatiomatkoilla Saksassa katsomassa erilaisia
maneeseja ja talliratkaisuja, sanoo Maiju Ahti.
Ihminen on laumaeläin hevosen tavoin. Yksinäisen
villihevosen selviytymismahdollisuudet eivät ole järin hyvät. Inkoon
hevosyrittäjätkin ovat ymmärtäneet yhtäpidon hyödyt.
Tuloksena on hevosystävällinen paikkakunta,
jossa ovat onnellisia niin ratsastajat kuin heidän hirnuvat ystävänsä.
TEKSTI
& KUVA: Benjamin Lundin