Inkoon alaikäisten pakolaisten perheryhmäkoti sulkeutuu kolmen onnistuneen vuoden jälkeen
Nuorin Inkooseen talvella 2015–2016
yksin tullut pakolaislapsi oli vain kuusivuotias. Ingakodissa lapset ja nuoret
saivat uuden alun. Nyt perheryhmäkoti on tehnyt tehtävänsä ja ovet sulkeutuvat
marraskuussa.
Ingakodin
käytävät ovat tyhjillään. Huoneet, joissa kerran asui senioreita, ja joita
asuttivat viime vuodet yksin saapuneet alaikäiset lapset ovat nyt autioina.
Viimeisetkin
nuoret muuttavat marraskuussa. Lyhyt, mutta intensiivinen jakso Inkoon
historiassa lähenee loppuaan.
”Ylpeä Inkoosta ja inkoolaisista”
Suuri
pakolaisaalto saavutti Euroopan syksyllä 2015. Inkoon kunta reagoi nopeasti ja
perusti Ingakotiin, entiseen vanhusten asumiseen, vastaanoton yksin tuleville
pakolaislapsille. Toiminnasta vastasi Punainen Risti.
Yhteensä 54
lasta ja nuorta sai uuden alun Inkoossa.
– Inkoo on
pieni kunta, mutta perusti silti vastaanoton, mikä on suuri asia. Oli myös
todella hienoa nähdä, miten lämpimästi paikkakuntalaiset ottivat lapset ja
nuoret vastaan. Täältä oli aina helppo löytää uusia kummeja, toisin kuin muilla
paikkakunnilla. Olen ylpeä Inkoosta ja inkoolaisista, sanoo Evelyn
Soer, Punaisen Ristin Inkoon yksikön apulaisjohtaja.
Hän kiittää
erityisesti Inkoon kouluja ja nuorisosektoria.
– Palvelu on
ollut erittäin hienoa ja nuorten tarpeille on riittänyt ymmärrystä, sanoo Soer.
Ilman äitiä, ilman isää
Nuorin
Inkooseen tullut pakolaislapsi oli vain kuusivuotias.
– Tulla nyt
uuteen maahan ymmärtämättä sanaakaan. Ilman äitiä, ilman isää. On helppo sääliä
siinä tilanteessa olevaa, mutta he eivät tarvinneet sääliämme, vaan sympatiaa
ja empatiaa. Sääli suuntautuu ylhäältä alaspäin.
Näin sanoo
Inkoon integraatioasioista vastaava sivistystoimenjohtaja Merja Olkinuora. Hän kiittää Punaisen Ristin panosta lasten ja
nuorten hyväksi.
– Yhteistyö
Punaisen Ristin kanssa on toiminut erittäin hyvin. Heihin on ollut helppo olla
yhteydessä, ja he ovat tehneet kaiken voitavansa, jotta nuorten asiat
järjestyisivät mahdollisimman hyvin. He ovat omistautuneet vahvasti lasten ja
nuorten koulunkäynnille ja vapaa-ajalle.
Olkinuora sanoo
pakolaisten tuoneen Inkooseen raikkaan tuulahduksen. Kylään äkisti muuttaneesta
nuorten ryhmästä ei aiheutunut mitään ongelmia, hän korostaa.
– Kaikki toimi
hyvin joustavasti. Joku tupakoi, joku rakastui johonkin – nuorten tavoin.
Eniten uudet inkoolaiset näkyivät siten, että Unccanin biljardijono kasvoi, ja että
kunnan kuntosalissa oli tungosta. Siinä ainoat asiat, mihin reagoitiin, mikä
kertoo jotakin siitä, miten hyvin kaikki on sujunut.
”Palaan takaisin”
Ingakodin
sulkeutuminen on osa valtakunnallista kehitystä. Vastaanottokeskukset,
tukiasumiset ja perheryhmäkodit ovat sulkeutuneet yksi toisensa jälkeen
vuolaimman pakolaisvirran laannuttua. Ingakodissa ohjaajana toimivalle Badal Hassanille tämä on jo lähes
rutiinia. Ingakoti on neljäs yksikkö, jossa hän on työskennellyt, joka nyt sulkee
ovensa.
Hassan on
viihtynyt Inkoossa hyvin.
– Tulen alun
perin Espoosta ja olen ajellut kantatietä 51 vuosia Inkoon ohi tietämättä,
miten hieno paikka tämä on. Eniten olen arvostanut puhdasta luontoa. Vaikka
Ingakoti nyt sulkeutuu on varma, että palaan suosikkiuimarannalleni Inkooseen
ensi kesänä.
Hän ei ole
ainoa seutuun ihastunut.
Nuoretkin ovat
viihtyneet Inkoossa hyvin. Ingakodissa vielä jäljellä olevat eivät mielellään
suostu haastateltaviksi, edes nimettöminä, koska he eivät halua näkyä
tiedotusvälineissä. Mutta Evelyn Soer kertoo useilla heistä olevan vahvat
siteet läntiselle Uudellemaalle, ja että osa on päättänyt asettua tänne.
– Yksi
nuori mies totesi Inkoon olevan hyvä paikka kasvattaa lapsia. Hän sanoi
palaavansa perheen perustettuaan.
TEKSTI & KUVA: Benjamin Lundin