Espoolainen Lea löysi tiensä onnellisten inkoolaisten hevosten luokse – bussilla!
Lea Keskitalo
asuu Espoossa, mutta osallistuu kahdesti viikossa ratsastustunneille Inkoossa.
Tämän mahdollistaa Inkoon oma bussiliikenne.
– Se onnistuu,
jos vain haluaa. Siitä selviää ilman autoa, hän sanoo.
Keskitalo nauraa
ja epäilee keski-iänkriisiä, jonka takia hän taas haluaa viettää aikaa hevosten
seurassa. Mutta hevosten kanssa oleminen on myös hyvä vastapaino työlle ja
stressille. Hän googlasi maalaistalleja, koska oli kiinnostunut talleista, joissa
hevosista huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla ja löysi Innanbäckissä
sijaitsevan Aktiivitalli GB:n.
– Vierailin
tallissa ja ajattelin, että tänne haluan. Mutta sitten aloin miettiä tallille pääsemistä,
kun minulla ei enää ole autoa.
Lea Keskitalo
asuu Karakalliossa Espoossa. Hän selvitti, että hän pääsee junalla Leppävaarasta
Kirkkonummelle tai metrolla työpaikaltaan Otaniemestä Matinkylään. Kirkkonummelta
tai Matinkylästä matka jatkuu bussilla 192 Inkooseen.
– Ihmiset eivät tiedä,
että vain 30 minuutin bussimatkan päässä Espoosta on olemassa edullisempia ja yksilöllisempiä
talleja. Inkoossa voi käydä ratsastamassa myös ilman autoa. Puolessa tunnissa
pääsee myös Matinkylästä Inkoon viehättävään satamaan!
Nyt Lean
kotimatkatkin ovat helpottuneet. Tallilta on vain kymmenen minuutin kävelymatka
Rantatien bussipysäkille, jolta voi nousta kunnan järjestämän Taxiline Koskisen
bussin kyytiin.
– Kuljettajat tietävät pysähtyä, vaikka olen
monta kertaa odotellut siellä pimeässä. Mielestäni pienet Inkoobussit ovat
parhaita. Enkä voi ymmärtää, että matka maksaa vain kolme euroa.
Tällä hetkellä
hän asuu Inkoossa vuokramökissä ja toimii kissavahtina, joten bussimatkoille ei
ole yhtä suurta tarvetta.
– En ole
radikaali. Myös yksityisautoilulle on oltava edellytykset. Mutta minua on aina
häirinnyt, ettei kimppakyytejä käytetä suuremmissa määrin.
Onko sinulla
kehitysehdotuksia Inkoon julkiselle liikenteelle?
– Julkinen
liikenne tukee kestävää kehitystä, joten toivon entistä enemmän vaihtoehtoja ja
vuoroja. Samassa yhteydessä voisi myös parantaa pyöräilyn edellytyksiä. Ei
pääkaupunkiseudullakaan pyöräillä, jos ei ole mukavia reittejä. Tieverkko on
ensisijaisesti suunniteltu autoliikenteelle. Mutta sen ei tarvitse olla näin.
Hollanti ei aina ole ollut pyöräilymaa, se on poliittinen päätös. Myös Oulussa
on tietoisesti panostettu pyöräteihin. Pienten paikkakuntien on helpompi olla
edelläkävijöitä.