Kirjallisuuspiirin on tarkoitus herättää ajatuksia
Suomenkielinen kirjallisuuspiiri on
kokoontunut jo kahden talven ajan. Kirjallisuuspiirillä on tällä hetkellä
kourallinen osallistujia, mutta niitä toivotaan lisää.
– Kirjallisuuspiiri on oivallinen paikka
kaikille, jotka pitävät lukemisestä, haluavat saada kirjasuosituksia ja jotka
mielellään keskustelevat lukemistaan kirjoista, sanoo Aulikki Rilva, joka on
yksi innokkaimmista osallistujista.
Tavallisesti sovimme luettavasta kirjasta edellisellä
tapaamisella. Mutta tällä kertaa olemme olleet hieman ennakoivimpia. Olemme
päättäneet jo kolmesta kirjasta ja neljästä tapaamisesta. 13.2. keskustellaan
Raija Orasen kirjasta ”Manu”, 19.3. Minna Canthin-päivänä keskustellaan Minna
Rytisalon teoksesta ”Rouva C” ja 16.4. keskustellaan A.H. Tammsaaren kirjasta Rakastin
saksalaista. Emme ole vielä päättäneet, mistä kirjasta keskustelemme 14.5.
– Käytännössä kaikki lukupiirin jäsenet voivat
ehdottaa kirjoja. Ainoa vaatimus on, ettei se saa olla liian pitkä. Pitäähän se
ehtiä lukea tapaamisten välillä. Oikeastaan luemme vähän kaikenlaista. Pidämme
kaikesta.
Yksi tapaaminen kestää normaalisti noin 1,5
tuntia.
– Emme keskustele niin paljon sanamukaisesti
juuri kirjasta, emme ole kirjallisuudentutkijoita. Olemme iloisia amatöörejä ja
innokkaita lukijoita, joten keskustelemme kirjasta ja kirjan herättämistä
ajatuksista.
Mutta mikä on Aulikin tausta?
– Olen aina lukenut paljon. Olin koulun
kirjakerhon puheenjohtaja. Kun olin työelämässä, en ehtinyt lukea yhtä paljon.
Mutta kirjallisuuspiiri herätti lukuintoni. Nuoruudessani luin muun muassa Juha
Mannerkorven ja Eeva Liisa Mannerin teoksia. On niin paljon hyviä kirjoja.
Mutta nuoruusajan kirjat eivät enää ole samanlaisia, kun ne lukee vanhempana uudestaan.
Tällä hetkellä Aulikin mielestä kannattaa
tutustua pohjoismaiseen kirjallisuuteen. Hän mainitsee Jan Guilloun, Arnaldur Indriðason
in ja Agneta Pleijelin.
– Mutta pidän naiskirjailijoista, eniten ehkä
Alice Munrosta.
Tärkeintä ei ole se mitä tai miten lukee, vaan
että lukee.
– Sarjakuvat ovat todella hyviä, jos niitä
osaa lukea. Lapsenlapseni, joka on tämän vuoden abiturientti, huomasi kirjojen
antoisuuden vasta lukiossa. Paljon riippuu myös äidinkielenopettajasta.
On myös tärkeä keskustella lukemisesta ja
siitä, mikä on totta.
– Lukeminen ei itsessään ole autuaaksitekevää.
Tärkeintä on kriittinen ajattelu ja maailmankuvansa laajentaminen. Vaikka itse
olen matemaattisesti lahjakas, matematiikkaa ja fysiikkaa korostetaan mielestäni
nykyisin aivan liikaa.
Aulikin mielestä lasten iltasadut ovat
tärkeitä lapsen lukukiinnostusta ajatellen.
– Olen itse nauttinut ääneen lukemisesta myös
aikuisiässä. Mieheni ja minä luimme toisillemme. Äänikirjat ovat hyvä
vaihtoehto, jos ei löydy aikaa lukemiseen. Mutta se ei ole sama asia.
Suomenkielinen kirjapiiri kokoontuu seuraavan
kerran 13.2. klo 18. Silloin keskustellaan Inkoonkin osalta ajankohtaisesta
kirjasta ”Manu”. Myös ruotsinkielinen kirjallisuuspiiri kokoontuu kerran kuukaudessa, yleensä keskiviikkoisin klo 13.30.