Avustusmatka Puolan ja Ukrainan rajalle: Matkaraportti

Saimme ilmaiset veneliput Tallinnaan humanitarian@tallinksilja.com sivuston kautta. Lautalta aloitimme 1500 km pitkän matkamme Puolan Przemyśliin, yhteen yhdeksästä puolalaisesta pakolaiskeskuksesta. Olimme vuokranneet bussin ja ammattikuljettajat Helsinkiläiseltä bussiyhtiöltä, joka oli tehnyt vastaavan matkan jo muutamaa päivää aiemmin. Ensin ajoimme Puolan keräyspisteeseen purkamaan mukanamme olleet avustustarvikkeet, mistä ne kuljetetaan edelleen Ukrainaan. Noin tunnin ajomatkan kuluttua saavuimme lähellä Ukrainan rajaa Przemyśliin, missä pakolaiskeskuksena toimii vanha suljettuna oleva Tesco ostoskeskus. Täällä heräsimme viimeistään todellisuuteen. Keskuksen tiloissa oli lapsia, äitejä, vanhuksia ja eri sairauksista kärsiviä ihmisiä, makaamassa ahtaissa tiloissa armeijan vuoteissa. Paikalla oleva Puolalainen vapaaehtoistyö toimi meidän mielestämme erinomaisesti ja hyvin organisoidusti mm. ilmainen ruokahuolto toimi moitteettomasti. Keskuksen sisällä vanhat kaupat oli muutettu makuuhuoneiksi, jotka oli jaettu maittain niihin pyrkiville pakolaisille. Kaikki Euroopan maat olivat edustettuina. Löysimme Suomalaisen ”makuuhuoneen” samasta tilasta Viron, Latvian ja Liettuan kanssa.

Puolaan ajaessamme olimme saaneet noin 25 henkilön listan, jotka halusivat tulla bussillamme Suomeen, harmillisesti löysimme paikanpäältä vain kaksi perhettä. Muista perheistä osa oli jo saanut muun kuljetuksen, osalla oli useita varauksia eri kuljetuksiin, osa oli vielä rajalla eivätkä päässeet noutopisteeseen ajoissa, joten aloimme etsiä muita Suomeen haluavia pakolaisia.
Lopulta bussimme oli ylitäynnä ja jouduimme lähettämään kolme henkilöä sekä koiran toiseen Suomalaisbussiin, jossa onneksi oli vielä tilaa. Bussimme kyydissä oli 39 Ukrainalaista pakolaista, yhteensä 15 perhettä, joista 18 naista ja 21 lasta iältään 1-17 vuotta sekä kissa. Mukanamme oli ruokaa, välipaloja ja juomia, joita pystyimme tarjoamaan Suomea kohti matkustaville, paikallisten tukijoiden lahjoitusten ansiosta. Jokaisella paluumatkamme pysäkillä Ukrainan passin omaavat pakolaiset saivat ilmaisia ruokia ja juomia paikallisilta huoltamo-yrittäjiltä. Kaikissa matkamme maissa ihmiset ovat osoittaneet äärimmäistä halukkuutta auttaa hädässä olevia pakolaisia.

Ennen matkaamme olimme olleet useasti yhteydessä Migrin ja Etelä-Suomen pakolaisyksiköiden kanssa. Myös bussimatkan aikana, tilanteen eläessä, olimme yhteydessä viranomaisiin yhdessä Inkoossa olevien tukijoukkojen kanssa, jotta voisimme löytää kaikille kyydissä oleville majoituspaikan. Tukijoukkueemme oli myös viikonlopun aikana valmistellut Ingakodin vastaanottamaan tarvittaessa jopa 34 henkilöä. Inkoon kunta tarjoaa Ingakodin tilapäisenä majoitukseen, mutta toivomme tilan muuttuvan viralliseksi vastaanottoyksiköksi yhteistyössä Inkoon kunnan ja Migrin kanssa.

Pitkä bussimatkamme sujui yllättävän hyvin ja sunnuntai-iltana klo 21.30 saavuimme laivalla Helsinkiin. Satamassa pääsimme näkemään tunteellisia tapaamisia matkalaisten, sukulaisten ja yksityishenkilöiden välillä, joista osa oli tullut Helsingistä ja osa Kirkkonummelta, joille he tarjosivat kotinsa majoitusta varten. Kaksi äitiä lapsineen viettivät muutaman yön Helsingin vastaanottoyksikössä mistä he jatkoivat matkaa tutun ihmisen luo Hollolaan. Yöjunaan saatoimme yhden henkilön Ouluun ja yksi perhe jatkoi autolla matkaa Iisalmeen ja lopulta mukanamme Inkoon saapui 16 henkilöä. Näistä 16 henkilöstä veimme seuraavana päivänä 13 henkilöä junaan matkalle Kajaaniin, missä heillä on perheenjäseniä ja työpaikka odottamassa. Jäljellä olevilla kolmella henkilöllä on Inkoossa sukulaisia, joilta olemme myös saaneet korvaamatonta tulkkausapua. 

Haluamme nöyrästi kiittää kaikkia, jotka ovat lahjoittaneet avustustarvikkeita Inkoon keräyskeskuksellemme sekä Inkoon, Espoon, Karjaan ja Hangon yrityksiä ja yhdistyksiä, jotka järjestivät käyttöömme mm. bussin, ruokatarvikkeet ja kaikki muut tärkeät asiat mitä tarvittiin. KIITOS kaikille jotka ovat tehneet niin paljon töitä tämän matkan onnistumiseksi!

54 tunnin bussissa eletyn elämän jälkeen olemme sekä fyysisesti että henkisesti väsyneitä, mutta sillä ei ole mitään väliä siihen verrattuna mitä kanssamatkustajamme joutuvat käymään läpi. Tämän yhteisen ajan jälkeen koemme että olemme yhteisillä ponnisteluilla pystyneet takaamaan näille 39:lle turvallisen paikan missä olla, vaikka he ovat kaukana isistään ja aviomiehistään, jotka vuonna 2022 joutuvat taistelemaan Euroopassa käynnissä olevassa täysin tarpeettomassa hyökkäyssodassa.

Lopuksi toivomme, että voimme toteuttaa uuden avustusretken mahdollisimman pian ja toivomme siihen teiltä apua. Meillä on vielä varastossa tarvikkeita odottamassa seuraavaa ryhmää. Seuraavalle avustusmatkallemme tarvitsemme apua matkan kustannuksiin sekä henkisesti vahvoja vapaaehtoisia kanssamatkustajia ja kahta tulkkia. Ensimmäinen matkamme on antanut meille paljon kokemusta ja kontakteja ja haluamme käyttää sitä auttamaan entistä useampaa hädässä olevaa ihmistä. Vastuu auttamisessa on iso, emme voi vain tuoda pakolaisia Suomeen ja jättää heidät kadulle. Osa heistä on täällä omasta tahdostaan ja osa pakosta, olemme kertoneet heille mitä Suomeen saapuminen tarkoittaa Suomen lain mukaan ja pyrimme auttamaan heitä tekemään omat päätökset, heidän parasta ajatellen. Pakolaiset ovat tavallisia ihmisiä, niin kuin me muutkin. Nuoret, vanhat, rikkaat, köyhät jne. Tänään on Ukraina, huomenna ehkä jotain muuta. Autetaan kaikki niin paljon kuin voimme.