Yrittäjyyden ytimessä: Makea Caramilla
Eteläistä Salontietä körötellessä ei voi olla huomaamatta valkeaa, kivijalkaista navettaa Inkooseen vievän risteyksen kohdalla. Jos olet ohi ajaessasi miettinyt, että mitä toimintaa rakennuksessa mahtaa olla, niin voimme kertoa sinulle makeita uutisia – siellä valmistetaan karkkia!
Nyt jo kuudetta vuotta Caramilla -nimistä yritystä pyörittävä Camilla Forsman on elementissään karkkitehtaan laitteiston ääressä. Ilmassa tuoksuu salmiakki ja pöydillä pötköttelee houkuttelevan näköisiä karamelleja. Työt karkkitehtaalla kuulostaa taivaallisen ihanalta… Miten tässä näin herkullisesti kävi?
- Se oli itse asiassa ihan sattumaa! Olin kouluttautunut leipuri-kondiittoriksi ja työskentelin Scolassa. Tiesin, että haluan kehitellä jotain omaa, mutta että mitä ja mihin suuntaan lähtisin oli vielä hakusessa. Olimme raparperia koskevilla inspiraatiopäivillä mieheni kanssa, ja siellä tapasin Mia Aitokarin Loviisasta. Hän esitelmöi heidän omenapuutarhastaan, ja hänen Powerpoint-esityksessään kerrottiin, että heillä oli karkkilinja myynnissä. Katsoimme mieheni kanssa toisiamme ja totesimme, että sen me haluamme! Olimme ihan että wow, me voisimme tehdä karkkia, Camilla muistelee.
Tyhjästä navetasta unelmien karamellitehtaaksi
Ennen kuin unelmat karkkitehtaasta muuttuivat todeksi, piti tilannetta miettiä tarkkaan kaikilta kanteilta – käydä vaihtoehdot läpi, laskea kannattavuus ja kustannukset, järjestää taloudellinen osuus ja suunnitella tilat huolella.
Karamellilinjan tuleville ex-omistajille oli myös tärkeää, että linjasto tulisi oikeaan paikkaan. He eivät halunneet myydä sitä mihin tahansa, olihan kyseessä kuitenkin rakkaudella rakennettu hyväkuntoinen laitteisto. Kaikkien iloksi ja onneksi maatila oli juuri täydellinen, ja jäljelle jäi enää käytännön asiat sekä tilojen muuttaminen sopiviksi tehdastoimintaa varten.
Kaikki tämä tapahtui vuonna 2014 syksyllä. Karkkitehtaan uudelleenkäynnistely ei kuitenkaan tapahtunut silmänräpäyksessä – vuosien varrella mentiin naimisiin, saatiin perheenlisäystä ja elettiin vauhdikasta lapsiarkea. Alkuun, ollessaan vauvan kanssa kotona, Camilla teki karkkeja pääsääntöisesti markkinoille aina silloin kun energiaa ja aikaa riitti. Ne ajat ovat takanapäin, ja karkkitehtaalla on nykyään täysi hulina päällä joka päivä.
- En olisi ikinä uskonut päätyväni tähän hommaan. Olin ajatellut kakkuja ja sellaista mutta olen niin iloinen, että tässä kävi näin! Tämä on todella uniikki työ. Ihmiset ilahtuvat ihan hirveästi, kun he kysyvät, että minkä parissa työskentelen ja voin kertoa tekeväni karkkia, iloinen yrittäjä kertoo.
Inkoon valikoitumista karkkitehtaan tukikohdaksi ei tarvinnut miettiä kauaa, sillä Camilla ja hänen miehensä ovat molemmat kotoisin kyliltä.
- On todella kivaa, että meillä on täällä kotikylässä näin erityinen yritys, jonka avulla saamme Inkoosta vielä tunnetumman! Pidän Inkoosta todella paljon, ja toivon, että voin antaa inkoolaisille myös jotain tämän yrityksen avulla, Camilla hymyilee.
Parasta ikioman yrityksen pyörittämisessä on Camillan mielestä vapaus. Kaikesta saa päättää ihan itse – mitä haluaa tehdä, mihin aikaan vuorokaudesta ja kuinka paljon tai vähän työskentelee kerralla. Esimerkiksi myöhään illalla tai viikonloppuisin työskentely on ihanan rauhallista “omaa” aikaa, jolloin voi keskittyä siihen olennaiseen, eli karkkien valmistamiseen.
Käytännön työtä kädet savessa – tai siis karkkimassassa
Karkkien valmistaminen on Camillan mielestä kivaa käytännön työtä, kun saa touhuta ja tehdä töitä käsillään. Alkuvuosi käynnistyy aina hieman rauhallisemmin, kun käydään läpi edellisvuoden kirjanpitoa, mutta leppoisan aloituksen jälkeen hän laittaa innolla karkkitehtaan pyörät jälleen pyörimään.
Itse päivät karkkitehtaalla ovat aina erilaisia. Kun edessä on karkkien valmistusta, pistää Camilla saman tien hösseliksi tullessaan tehtaalle. Jos päivän to do-listalla on kovia karkkeja, menee niiden keittämisessä muutama tunti. Niiden kupliessa kattilassa voikin sitten touhuta muuta, kuten pakkailla valmiiksi edellispäivinä tehtyä pehmeitä kolakaramelleja. Sitten pitää tietenkin siivota, lähettää paketteja asiakkaille, valmistella materiaaleja ja pakata lisää karkkeja.
Tukussa ja jälleenmyyjien luona täytyy kyläillä säännöllisesti, ja itse tehtaan suursiivousta ei saa myöskään unohtaa.
- Ei yhden päivän aikana ehdi loppujen lopuksi ihan hirveän paljoa! Tämä on tämmöistä touhuamista. Somen päivittämiseen menee todella paljon aikaa! Joinakin päivinä suunnittelen some-sisältöjä, ja toisina valokuvaan. Kuvauspuuhissa meneekin kokonainen päivä, kun pitää hankkia materiaalit aina kukista lähtien, ja sitten toteuttaa vielä itse kuvaukset. Ei voi ajatella, että minäpä teen sen sitten myöhemmin, koska sitten se jää tekemättömäksi. Välillä pidän täällä myös suursiivouksia, ja siinä menee sitten taas koko päivä! Täällä ei käy aika tylsäksi, Camilla kertoo.
Vaikka päivät ovatkin kiireen (ja karkin) täyteisiä, ehtii Camilla kuitenkin myös reippailemaan. Hänelle on todella tärkeää priorisoida omaa hyvinvointia, joten kun lapset ovat nakattu päiväkotiin, lähtee Camilla salille treenaamaan. Työpäivien aikana ei pahemmin ehdi pitkille tauoille tai lounaalle, varsinkaan kiireisimpien sesonkien aikaan, joten on tuiki tärkeää päästä liikkumaan työpäivän jälkeen. Kun kroppa voi hyvin, jaksaa itsekin paljon paremmin puuhata menemään!
Markkinahumua, maistiaisia ja muistoja
Jos Camillan pitäisi valita yksi asia, joka on parasta nimenomaan karkkitehtaan pyörittämisessä, on se itse herkkujen valmistaminen.
- On todella siistiä voida tehdä itse karkkeja! Tykkään myös olla markkinoilla, vaikka se onkin rankkaa. Ottaa koville seistä koko päivä, ja markkinoita edeltävä viikko on aina kiireinen, mutta on se vain niin palkitsevaa puuhaa! Olen sosiaalinen, joten yritän aina olla itse paikalla niin paljon kuin mahdollista – onhan tämä yritys kuitenkin minuun vahvasti yhdistetty ja osaan parhaiten vastata kysymyksiin. Ja se ihana palaute, mitä ihmisiltä saa! Unohtamatta tietenkään sitä, kun he ostavat karkkeja koemaistettuaan niitä ensin, Camilla iloitsee.
Unohtumattomia hetkiä muistellessa Camillalla tulee heti mieleen ensimmäinen kerta kun hän myi karamelleja.
- Inkoon ruokamarkkinat olivat silloin Päivölässä. Sain tehtaan koneet käyntiin torstaina, ja markkinat olivat lauantaista sunnuntaihin. Mietin siinä tehdessäni, että saankohan mitään myytyä, tuleekohan kukaan ostamaan. Ystäväni tulivat markkinoille apukäsiksi, ja he sanoivat, että tein aivan liian vähän karkkeja ja että ne tulevat loppumaan kesken. Ensimmäisenä markkinapäivänä lähdin kotiin jo kahden tunnin kuluttua, kun karkit alkoivat loppumaan! Kaverit jäivät sinne myymään varastot tyhjiksi ja itse lähdin tekemään lisää karkkeja seuraavalle päivälle. Silloin mietin että wow, aikamoista…! Se oli unohtumaton kokemus, Camilla nauraa.
Toinen muisto, joka hänellä tuli heti mieleen oli hänen Tiktok-videonsa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun), joka sai yli 16 miljoonaa katselukertaa ympäri maailmaa. Siitä tuli myös suosittu Instagramissa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun), jossa se sai valtavasti tykkäyksiä.
Myös ystävien ja hänen itsensä taltioimat kuvat, videot ja muistot vuosien varrelta ovat tärkeitä osia kulunutta karkkiuraa.
Camilla lähettää lopuksi vielä terkkuja kaikille;
- Olen niin iloinen kaikista asiakkaistani Inkoossa! On niin ihanaa seistä joulumarkkinoilla ja katsella sitä loputonta jonoa ja tuttuja naamoja. Ja kaikki se ihanan positiivinen palaute! Kiitos, nähdään taas markkinoilla!