Kunnan kasvot: Vilgot Strömsholm, lastenkirjastonhoitaja
Kirjastossa paljon pyörineille on tämänkertaisen Kunnan kasvot -artikkelisarjan pärstä varmastikin tuttu jo entuudestaan. Ystävällisen ulkokuoren sisälle kätkeytyy kuitenkin erittäin… mielenkiintoisia ja sangen yllättäviä puolia. Sinua on varoitettu! Mutta lue tämä juttu nyt silti.
Vaasan kasvatti Vilgot Strömsholm eksyi nuoruuden haihatuksissaan Turkuun ja Tammisaareen, mutta tuli sittemmin järkiinsä ja suuntasi Inkooseen lastenkirjastonhoitajaksi.
Mitä tekee lastenkirjastonhoitaja Inkoossa? No, hän järjestää ohjelmaa pikkuväelle, kuten esimerkiksi kirjavinkkausta koululaisille ja satutunteja päiväkotilaisille. Hän auttaa myös etsimään lasten- ja nuortenkirjoja sekä pitää huolen kirjojen tilaamisesta aina niiden poiskirjaamiseen.
Mikäli tuntuu siltä, että olet nähnyt tämän veijarin jo männävuosina, niin olet täysin oikeassa – Vilgot pyöri kirjastossa myös 2019-2021 välisenä aikana. Niin on mukavaista Inkoossa työskentely, että hän teki paluun 13 kuukautta sitten, ja hyvin pyyhkii edelleen!
- Olin jo aiemmin työskennellyt Inkoossa sijaisena. Hain lastenkirjastonhoitajaksi vuonna 2021, mutten saanut pestiä. Kun paikka jälleen aukesi, hain sitä uudestaan kertyneen työkokemuksen voimin ja sain paikan! Meillä on kirjastossa aina ollut hyvä yhteisöllisyys, joten hakeminen oli helppo päätös. Hain myös muita vakituisia työpaikkoja läheltä, mutta sain tämän ja hyvä niin! Huonoin puoli Inkoossa työskentelyn suhteen on tämä pitkä työmatka Tammisaaresta tänne. Ei siis mitään pahaa sanottavaa Inkoosta, Vilgot kertoo.
Mikäs on lastenkirjastonhoitajana olemisen paras puoli?
Ensimmäisenä Vilgotilla tulee mieleen ne hetket, kun hänen järkkäämissään ohjelmanumeroissa menee sanoma perille ja lapset ovat oikeasti innoissaan mukana. Tuntuu myös palkitsevalta aina, kun joku etsii tietynlaista kirjaa, ja heille löytyy juuri täydellisen teos. Vilgot mainitsee myös, että on hauskaa, kun kirjoja on niin valtavan paljon.
- Kirjojen lukeminen on mukavaa puuhaa. Mutta kun työskentelee kirjastossa ja näkee ne tuhannet erilaiset ohilipuvat kirjat edestä ja takaa, niin se on todella jännittävää! Kenelläkään ei tietenkään ole aikaa lukea niitä kaikkia, mutta on mahtavaa nähdä niin hirmuisen paljon erilaisia kirjoja, Vilgot hymyilee.
Kirjaston parhaaksi kirjaksi Vilgot kruunaa teoksen nimeltä Gilgameš, jonka teksti on 3000-4000 vuotta vanhaa. Kirjastosta löytyy myös toinen vanha teos, Odysséen, joka on ainakin 1000 vuotta Gilgamešia nuorempi ja monille tuttu jo entuudestaan. Tämän Vilgot kertoo kuitenkin olevan paljon pidempi ja tylsempi kuin Gilgameš, joka on viihdyttävä ja sopivan pituinen. Jos mielesi halajaa lukea tämä teos, löytyy se kirjastosta ainakin ruotsiksi, ehkä myös suomeksi.
On jälleen aika vaihtaa puheenaihetta tomuisista työjutuista huomattavasti hauskempiin asioihin!
Vapaa-ajan vietteitä kysyessä pitää Vilgotin mietiskellä tovi.
- No niitähän kertyy! Pitää aina pohtia, että mitäköhän sitä valitsisi tällä kertaa…Toisaalta, minulla on pieni lapsi, joten en periaatteessa ehdi harrastamaan oikein mitään juuri nyt. Jos omaa aikaa löytyy, niin viihdyn tällä hetkellä valokuvauksen ja astronomian parissa.
Klassisiin haastattelukysymyksiin kuuluu myös utelut siitä, kenen kollegan töitä kokeilisi yhden päivän verran, jos siihen saisi mahdollisuuden.
- Jaa-a! Pitää mietiskellä… Täällä kirjastossa istumme myös vaihteessa, ja koska yhdistän toisinaan hieman tyytymättömiä ihmisiä kollegoilleni, niin en tiedä kenen paikalle oikeastaan haluaisin. Ja kirjastossa olen ehtinyt jo koeajamaan melkeinpä kaikkia tehtäviä… Luultavasti valitsisin jotain tekniseltä puolelta! Vaikka olenkin täysin toisella alalla, olen kiinnostunut teknisistä asioista. En niitä siis todellakaan osaa, mutta olen kiinnostunut ja haluaisin nähdä miten asiat toimii. Eihän siinä hyvä heiluisi, jos istuisin siellä yksikseni puuhailemassa teknisiä juttuja… Mutta heillä olisi ainakin hauskaa katseltavaa, kun minä sössisin menemään! Jos olisin talousjohtaja, niin silloin kunnalla ainakin menisi huonosti. Eikä se edes ole mielestäni ollenkaan kiinnostavaa puuhaa, Vilgot pohtii.
Kollegoista puheen ollen – Vilgot osaa vääntää jalkansa niin, että se osoittaa toiseen suuntaan. Tämä allekirjoittanut työkamu ei olisi halunnut todistaa kyseistä taidonnäytettä, mutta tässä sitä ollaan. Tekin saatte nyt nauttia siitä.
Väänneltävän jalan lisäksi Vilgotilla on muitakin pimeitä puolia. Hän mainitsee esimerkiksi salaiseksi lempparibiisikseen Nyrkkitappelun Taksilla pittiin -kipaleen. Tämä “loistava” kappale sopii kuulema myös heille, jotka eivät pidä siitä, sillä se on vain 1,17 minuuttia pitkä ja sisältää 10 sekunnin kitarasoolon. Ihanaa(siirryt toiseen palveluun).
Zombieapokalypsin sattuessa Vilgotin aseena ei toimisi kuitenkaan nyrkit, vaan kirja. Koska kynä on miekkaa mahtavampi, tietenkin. Alkuun hän yrittäisi sivistää zombieita, mutta jos se ei onnistuisi, voisi niitä pirulaisia mätkiä menemään kirjalla.
- Sitä paitsi, tällaisessa epäkuolleiden kaaoksessa olisi varmaan kaikkia inhottavia nesteitä mukana, joten se kirja voisi imeä niitä sitten itseensä! Valitsisin jonkun kirjan meidän Avskrivet -kottikärrystä kirjastossa, Vilgot suunnittelee.
Asia kunnossa, nähdään sitten taistelutantereella!
Vilgot tiesi myös kertoa, että alumiini alkaa välittömästi palaa, kun se joutuu kosketuksiin ilman kanssa. Jos joku on sitä joskus miettinyt.
Haastattelija on kärsinyt jatkuvasta nauruhepulista koko kuluneen keskustelun ajan, ja haluaisi nyt tietää, että kenet Vilgot kutsuisi omaan hassunhauskaan keskusteluohjelmaan. Joka olisi varmaan ihan hävyttömän hyvä.
Ensimmäinen valinta olisi kuulema Greta Thunberg, jonka Vilgot uskoo vierailleen useammassakin puheohjelmassa. Pitkän harkinnan jälkeen toiseksi vieraaksi valikoitui D.B. Cooper. Hänen ei toki uskota olevan enää elossa (entäs jos se zombien maailmanvalloitus tapahtuisi…?), mutta eihän sitä koskaan tiedä!
D.B. Cooper pähkinänkuoressa:
Tämä tuntemattomaksi jäänyt mysteerinen pukumies kaappasi koneen Yhdysvalloissa vuonna 1971. Hän päästi matkustajat menemään, mutta nappasi muutaman miehistön jäsenen mukaansa ja määräsi nämä ohjaamoon odottelemaan. Cooper avasi lastiluukun ja loikkasi yksin ulos lunnasrahojen kanssa. Tapauksen tutkinta on lopetettu, ja rikosta pidetään lähes täydellisenä, mikäli Cooper selvisi hypystä hengissä. Hän oli viisas kaveri joka oli selvitellyt monia asioita, mutta hyppy surkean sään turvin kolmen kilometrin korkeudelta ei ehkä ollut kaikista viisain päätös… Vai oliko?
Noniin, takaisin asiaan. Toisin kuin D.B. Cooper, on Vilgot Strömsholm hyvin tarkka tehdessään hommia, ja tarkistaakin aina kaiken useampaan otteeseen. Hän kertoo kuitenkin, ettei vihanneskaupustelijan virka ollut hänen heiniään.
- En ole yhtään hyvä myymään! Tuotteissa ei ollut mitään vikaa, mutta vaikkei pottuja kaupatessa tarvinnut valehdella, ei saanut myöskään olla liian rehellinen. Kun myydään, pitää piilotella tiettyjä asioita ja nostaa esiin toisia. Se ei sopinut minulle, olin siinä todella huono, Vilgot nauraa.
Eräs asia joka taasen sopi Vilgotille, on lime-kookoskaurajogurtti, jota hän maistoi aikapäiviä sitten.
Hän kertoo, että lime ja kookos ovat molemmat sen verran suuria persoonallisuuksia, että vaikka jogurttia miten sekoitteli niin maut eivät sekoittuneet. Molemmat yrittivät olla parempia ja vahvempia, ja tuntui siltä, kuin olisi syönyt kahta asiaa samaan aikaan. Se maistui kuulemma oudolla tavalla hyvältä.
Valmistaja ilmeisesti ostettiin, mutta Vilgot epäilee, että tämän kyseisen jogurtin valmistus lopetettiin jo ennen sitä.
Vielä viimeinen kysymys ennen Inkoon lastenkirjastonhoitajan vapauttamista. Mikä on asia tai tapa, jota hän yrittää sisällyttää elämäänsä juuri nyt?
- Gradun tekeminen valmiiksi! Olen sitä työstänyt tässä 10 vuotta, mutta NYT! Nyt se tapahtuu, sillä minulla on deadline. Minua ei potkita pellolle yliopistosta, mutten valmistu tällä opintokokonaisuudella enää kesän jälkeen. Jos jätän gradun tekemisen syksylle, joudun käymään uudestaan esimerkiksi kolme peruskurssia siitä, kuinka koulussa opiskellaan, Vilgot kertoo.
No ei sitten muuta kuin hommiin! Lykkyä pyttyyn, Vilgot! Tosi kivaa, että olet meidän kollega. 🙂